Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Olen edelleenkin aivan kohtuuttoman huono keramiikassa. Heti alussa totesin, että minulla ei riitä kärsivällisyyttä tehdä sileitä ja symmetrisiä töitä. Olen hyväksynyt sen, mutta toisaalta minua ärsytti hyväksyä se. Haluaisin olla parempi, oppia enemmän ja tehdä upeampia juttuja.

Tunneilla kuitenkin turvaudun toistamaan samoja muotoja ja asioita, suurin osa töistä lentää roskiin lasituksen jälkeen ja koska prosessi sinne asti on pitkä, harrastus tuntuu toisinaan melko epäantoisalta. Silti tilaan ohjaajalta savikönttejä toistensa perään ja jo nyt tuumailen, että jos sitä vielä ensi syksynä sitten kuitenkin jatkaisi harrastusta.

Keramiikka vaatisi hieman enemmän suunnitelmallisuutta, tekoa tarpeeseen ja pitkäjänteisyyttä. Toisaalta hyväksymisen myötä päätin, että teen omaa jälkeä. Epätasaisuus olkoon tavaramerkkini. Korostakaamme sitä mitä ei voi piilottaa! Ehkä en edes haluaisi tehdä tasaisen tylsää laatua.

Näistä astioista meillä syödään. Pilkkusavi tulee ihanasti esiin valkoisen lasitteen jälkeen. Monimuotoiset muodot sopivat meille, uniikki sopii minulle. Ärsyttävä ja pirullisen ihana harrastus tullut valittua!

8

    

Laitoin postiin viime viikolla kaksi taulua ja keramiikkakurssi jatkui. Olen kovin iloinen tästä maailmasta johon olen ajautunut, se antaa kovin paljon. Neljä päivää sitten muotoilin savesta kippoja ja vateja. Kuuntelin kyllä mitä kurssitoverit juttelivat, mutta en paljon puhunut. Savi rauhoittaa ja tyhjentää pään ihanasti. Viime viikolla myös arkkitehtimme piirsi tulevasta varastotilasta vähän isomman, jotta saan sinne pienen maalausnurkan.

Jossain vaiheessa elämää luulin, että skräppäys ja neulominen ovat niitä oikeita käsitöitä, eikä minusta ole niihin. Askartelu, ompelu tai puikkojen kanssa huitominen ei ole minun juttuni. Ainakaan vielä. Kaikkia äsken mainittuja olen kyllä kokeillut useampiakin kertoja.

Keramiikka ja maalaaminen tuntuivat asioilta joihin tarvitsee koulutuksen. En hiffannut, että niitä voi harrastaa! Minun ei tarvitse päästä taideteolliseen ja lukea itselleni keraamikon titteliä, jos haluan tehdä muutamia kippoja kotiin. Minun ei tarvitse olla loistava, koulutettu piirtäjä, jotta voisin maalata. Se, että taulujani on haluttu ostaa, on mieletöntä!

Minulta on ostettu valmiita töitä ja tehty ihanasti tilauksia. Tilaustöissä saat halutessasi päättää värimaailman, muodon ja koon. Nyt on myös aikomus teettää töistä pieniä printtisarjoja Sisustus Hattaran valikoimaan. Taitelijan taitoni kehittyvät tehdessä ja Kai hankkikin minulle nettikurssin joululahjaksi. Pääsen sitä kautta kuulemaan kritiikkiä ja kehittämään erilaisia tekniikoita. Värisilmän koen omaavani. Uusimmissa töissä onkin jo villejä kokeiluja.

Mikäli tilaustyö kiinnostaa, huikkase vaikka Instan puolella! Instan puolella myös lykin myyntiin jo valmistuneita töitä.

 

 

11

Uskomatonta, mutta totta. Myin ensimmäisen tauluni viikonloppuna. Siitä tuli neljä kyselyä. SAY WHAAT!

Vielä hetki sitten olin pisteessä jossa en uskaltanut aloittaa maalaamista, koska en uskonut osaavani. Ihan tosissani tuumailin, että en osaa sotkea. Tartuin kuitenkin pensseliin, valitsin värit, laitoin musiikin soimaan ja sotkut veivät mennessään.

Olen maalannut vasta muutamia tauluja, ja olen jo ottanut kehityksen askelia. Harkitsen vakavasti ilmoittautumista maalauskurssille ensi vuonna. Janoan oppimaan uusia tekniikoita.

Viime viikolla uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa maalaamaan jotain muutakin kuin sotkua. Vaikka usein ihmiset saattavat löytää sotkuistani selkeitä kuvioita ja maisemia, menin askeleen realistisempaan suuntaan. Lähdin maalaamaan kukkia, lopullisessa työssä minua kuitenkin tuijottivat kasvot.

Maalaaminen on minulle terapiaa. Rentoudun, pääsen tekemään jotain luovaa mutta täysin poikkeavaa työstäni. Mukana matkassa on kuitenkin värien harmoninen maailma joka on minulle erittäin tärkeä. Se, että ihmiset ovat innostuneet töistäni, on upeaa. Se nostaa koko homman ihan nextille levelille ja innostaa minua maalaamaan lisää! Tässä ei tosin ole kyse rahasta, minun ei tarvitse myydä töitäni. En taas toisaalta halua jemmailla niitä kotonani ja jos joku muukin näkee niissä kauneuden ja ilostuu niitä katsoessaan, terapiasessioni on tehnyt enemmän kuin piti.

Ainoa miinus maalaushommissa on tilanpuute. Joulukuussa minulla on vihdoin käytettävissä ihana valokuvastudio, ehkä tovin päästä joudun hankkimaan myös maalaushommilleni tilan.

Haluan kehittyä ja maalata ja olen myös päättänyt tehdä sotkuja tilaustöinä. Jos sinulla on värimaailma jonka abstraktia sotkua haluaisit tuijotella, ota yhteyttä vaikka Instagramin (@kaisujouppi) kautta, niin laitetaan homma eteenpäin ja saan taas yhden syyn lisää maalata!

23

Tänä syksynä olen vihdoin aloittanut oman harrastuksen, jossa olen käynyt melkein joka kerta. Pakolliset poissaolot ovat ottaneet sydämestä, olen meinaa rakastunut materiaaliin nimeltä savi.

Olen rakastumisen lisäksi myös nauranut aika paljon. Keramiikka on vaativa laji, eikä 40 tuntia sen parissa ole tehnyt minusta kovinkaan paljon viisaampaa. Vasta nyt, kun kurssi päättyy ensi viikolla, alkaa uunista tulla järkevää materiaalia. Eikä sekään mitään priimaa. Mutta minä en välitä!

Nämä kaksi työtä ovat molemmat epäonnistuneita, mutta pidän tästä kotikutoisesta meiningistä. Musta kulho kutistui paljon enemmän kuin ajattelin. Siitä piti tulla kukkaruukku, mutta siitä tuli kulho ja se löysikin heti tehtävänsä munakulhona. Sen reunat jätin tahallaan kuprulle, mutta sen muoto valahti kuivausvaiheessa hieman ja virtaviivaisuudesta ei tämän tekeleen kanssa ole mitään tekemistä.

Kynttilänjalka oli pitkä prosessi ja meinasin tulla jo malttamattomaksi sen kanssa. Yhdessä vaiheessa Instastoriesin puolella ihmiset luulivat, että teen housuja. Teos saikin nimekseen housut. Näen tämän järkälemäisen kynttilänjalan meidän tulevan kodin isolla keittiönpöydällä. Näen sen kulkevan matkassa pitkään. Sen lasitus epäonnistui, mutta hyvällä tavalla. Nyt se näyttää siltä, kuin sitä pitkin olisi valunut monetkin steariinit.

Kaikista parasta on, että olen luonut nuo itse. Tyhjästä. Parasta on myös se, että olen oppinut hieman malttia. Sekä se, että olen uskaltautunut oppimaan uutta alalta johon minulla oli kiinnostusta, mutta ei mitään tietoa. Olen myös jaksanut käydä pajalla kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan. Suoraan sanottuna se tuntui tuskaiselta muutamaankin otteeseen, mutta minua kiinnosti liiaksi oliko edellisen viikon kipponi raakapoltettu.

Jälleen on kehitytty ja opittu. Keramiikan saralta taidot voivat vain kehittyä enemmän ja enemmän. En usko, että tässäkään hommassa on koskaan valmis. Oletteko te kokeilleet keramiikan tekoa?

Jatkan harrastusta keväällä.

 

10

Käteni on kyseenalainen. Näette edessänne kuvia joista pidän, mutta ihan lapasesta tuo homma lähti ja pidän mieluusti tällä hetkellä pitkähihaista päälläni. Olen tuumaillut laserpoistoa muutamalle isommalle peittokuvalle ja jos sellaiseen päädyn, kerron koko prosessista enemmän sen yhteydessä.

Se, että sekosin ja teimme peittoa peiton päälle ei poista ihanan Mustaamo Tattoon Marian taidokkuutta ja upeutta. Maria on kestänyt kaikki vatvomiset ja valittelut, sekä hionut suunnitelmia viimeiseen pisteeseen asti, hermostumatta minun vaativuuteeni. Asiakaspalvelija henkeen ja vereen.

Marian työnjälki on heleää ja mulla onkin käsi täynnä pelkkää mustaa viivaa. Siellä on ihania oivalluksia ja juttuja siellä täällä. Jalassa oleva toteemieläin + minä on ehdoton suosikkini. Tatuoimaton Kaisu on pelkkä muisto vain, olen hyväksynyt inkatun kehoni. Seilaan edelleen siinä välimaastossa, että yritänkö laserein tehdä harvennusta, vai inkkaanko huoletta kaikki kolotkin täyteen. Olen tarrakirja, miksi enää perääntyä. Marian ansiosta olen melko hieno tarrakirja. Omalaatuinen, huumoria ja kauneuttakin sisältävä teos.

Tänään kysyin Kailta, häpeääkö hän minun tatuoitua kroppaani? Kävin valtaisaa turhautumista ja taistoa tatskojen kanssa aikani, nyt olen rauhoittunut, mutta en tyytyväinen. Täten siis kaipaan hyväksymistä siltä joka kehoani tsekkailee päivittäin. Kai on samoilla linjoilla kanssani ja haluaa minun löytävän mielenrauhan inkkailun kanssa. Minulla on muutamia kuvia joita vielä haluan itseeni ja Kaikin kaavailee tatuoinnin ottamista. Ehkä me seotaan yhdessä ja laitetaan toistemme kasvokuvat pakaraan. Höhö.

Tatuointien kanssa se on fakta, että niihin jää koukkuun. Sitä alkaa näkemään vain tyhjää kanvasta, joka pitää täyttää. Syytän masennusta ja elämäntilannetta siitä, että tein nopeita päätöksiä ajattelematta ja nyt olen pisteessä jossa haluaisin palata takaisin päin.

Mutta ovatko kaikki erheitä? Eivät toki. Pidän tyypeistä joita olen kehooni ikuistanut. Pidän tyylistä johon päädyin, siitä että minusta löytyy ranskanperunoita, kukkia, muistoja ja ihan vain puhdasta taidetta. Prosessi on kesken, katsotaan minne suuntaan se etenee. Laserfirmat saavat mieluusti ottaa yhteyttä minuun. Toisaalta taas kalenterissa on aika Marialle, Järvenpään Mustaamoon.

Onko teillä tuskailuja tatskojenne kanssa? Mikä meni pieleen? Oletteko harkinneet poistoa? Kertokaa tatska-stoorinne!

TallennaTallenna

26

_MG_0450 _MG_0462 _MG_0454

Taikin myyjäisistä alakertani sai seinälleen grafiikkaa. Pauliina Nykänen oli taituroinut julisteita myyntiin ja minä onnistuin nappaamaan viimeisen kappaleen juuri siitä oikeasta väristä.

Rrrakastan taidetta, kun vaan vastaan kävelee juuri oikeilla väreillä, juuri oikeanlainen työ vastaan. Tämä juliste on vallattoman ihana. Siitä tulee hyvälle ja haikealle tuulelle koska siitä tulloo muistoja mieleen kesästä ja etenkin teini-iän uimahetkistä.

Grafiikkatyöt ovat sydäntäni lähellä. Haluaisin ostaa niitä enemmän, en vain oikein tiedä mistä niitä etsisi.. Tiedättekö te?

0