Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Positiivinen yllätys. Vaikka Reese Witherspoonin lempeys ja positiivisuus eivät yllätyksiä olleet, ohjelman tempo ja sisältö tekivät sen. Reesellä on ollut agendana jo pitkään nostaa naisia. Ensin hän halusi luoda enemmän naisrooleja elokuviin, sittemmin hän on nostanut eri alojen naisia jalustalle – syystä. Keskusteluohjelma, jossa näyttelijä Witherspoon kohtaa voimanaisia päivän ajan, koukutti ja ahmin kaikki yhdeksän jaksoa melko pikaisesti.

Erilaiset tarinat ovat aina kiinnostaneet minua ja tässäkin sarjassa esiintyi entuudestaan minulle tuntemattomia henkilöitä. Dolly Parton aloittaa sarjan ja ei todellakaan anna täydellistä kuvaa sarjan sisällöstä – tulevista jaksoista. Dolly on edelläkävijä ja puhuu historiastaan, joka on varsin herättelevää, mutta koin hyvin paljon mielenkiintoisemmaksi esimerkiksi journalisti ja kirjailija Elaine Welterothin ja runoilija Cleo Waden keskustelut inspiraatiosta ja seuraavan naissukupolven kannustamisen tärkeydestä. (Välihuomio; heidän kauneus myös ulkoisesti oli niin päräyttävää, että en kyennyt kuin jumaloida.) Kadettivääpeli Simone Askew taas vie meidän West Pointin sotilasakatemiaan, jossa hän on ensimmäinen tummaihoinen nainen, jonka alaisena on 4400 kadettia. Glennon Doyle ja hänen vaimonsa Abby Wambach puhuvat arvoistaan ja Glennon sivuaa mitä on tasapainoilla kristittyjen ja LGTBQ-heimon välillä. On aina myös yhtä ihastuttavaa kuulla mitä Spanxien luoja Sara Blakely tänään tuumii, hänen jaksonsa oli harmikseni jaettu kahden naisen kesken. Kerrassaan insipiroiva nainen, joka on todella muuttanut omassa yrityksessään työelämää toimivampaan suuntaan.

Ennen kaikkea sarjasta jäi mieleen näiden henkilöiden lapsuuden kokemukset. Melkein jokainen kertoi syyksi nykyiseen asemaansa lapsuudessa vanhemmiltaan tai vanhemmalta tulleet neuvot ja kannustamiset. Spanxien Sara kertoi, kuinka hänen isänsä kysyi aina koulun jälkeen heiltä, että missä he epäonnistuivat tänään? Vastauksen jälkeen heitettiin läpsyjä ja tuettiin yrittämistä. ”Emme nuorina tietenkään ymmärtäneet, että hän määritteli epäonnistumisen uudelleen. Epäonnistuminen alkoi merkitä sitä, että on yrittänyt.” He palastelevat Reesen kanssa sitä, kuinka epäonnistumisen hyväksyminen myös karistaa etenkin naisten tarvetta olla täydellisiä kaikessa, kaikella tapaa, koko ajan. Jokaisen vanhempiin liittyvän tarinan jälkeen tuumailin, kuinka päin persettä kasvatan omia lapsiani ja kuinka paljon paremmin voisin tukea ja kannustaa. Noh, vielä ehtii!

Reese on myös mieletön esikuva, jonka aito innostus on säkenöivää. Edes tällainen melankolinen mörkö ei kaihda jenkkimäistä kehumista ja liikuttumista, kun se tulee selkeästi sydämestä.

Jaksot ovat hyvin napakoita, 20 minuutin settejä, joissa kannattaa olla korvat höröllä koko ajan. Sarja löytyy Netflixistä.

2

Ahoi aika ennen Hitleriä, 1920-luvun lopulla varakkaat suuntaavat viettämään kesälomaansa Tanskan maaseudulle, rantahotelliin. Kerrassaan upeasti toteutettu Badehotellet tihkuu glamööriä leidiä, miljöötä, hupsuja tilanteita ja koukeroisia ihmissuhteita. Historian havinaa ja tietynlaista, sen ajan naiiviutta. Rantahotellissa saa nauttia tietenkin Downton Abbey henkeen myös palvelusväen elämästä ja heidän, sekä vieraiden sekoilusta puolin ja toisin. Areenasta löytyy parhaillaan kaikki neljä ensimmäistä kautta ja viides tiputtelee jaksoja tasaisin väliajoin. Hyppää hyväntuuliselle, mutta kohtalokkaalle aikamatkalle ja mongerra Tanskaa jaksojen välissä.

Siinä missä Rantahotelli tarjoaa kepeyttä, Uutishuone vie vakavampien aiheiden pariin. Näyttävätkö Samuli Vauramo ja Kososen Krista nuorilta? Kyseessä ei ole ihmeitä tekevä meikki, Uutishuone tuli ulos ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Rakastin sarjaa koko sydämestäni silloin ja rakastuin siihen jälleen. Uutishuoneen liki jokainen jakso hyppää aina vuodella eteenpäin, aidot insertit ja uutiset siivittävät tuota 1960-luvun läpi kulkevaa sarjaa. Aika kuluu, tyylit ja maailma muuttuu – uutisia luotsaava tiimi pysyy intohimoisena. Naisten kohtelu, median asema ja tapa tehdä töitä uutisissa vuonna 1965 on mielenkiintoista ja ravisuttavaa. Tässä sarjassa on roolitus sekä lavastus kohdillaan. Tälle olisin aikanaan ja nytkin kaivannut jatkoa. Sarja löytyy kokonaisuudessaan (12 jaksoa) Areenasta, tietenkin.

 

 

6

Hullu muuttomylly on paketissa, vaikkakin kuopuksen juhlia varten kurottu sisustus vaatii vielä hiomista ja hankintoja.. Ehdin kuitenkin nyt taas katsoa laadukkaita sarjoja ja tässä viimeisimmät suosikit. Yle Areenasta löytyy ruotsalainen Toinen kierros, jossa Tukholmalainen pariskunta muuttaa pohjoiseen ja ottaa haltuunsa naisen vanhempien hotellin. Mukaan mahtuu jos jonkinmoista persoonaa. Lovleg on norjalainen uutuus. Yhtä mielenkiintoista nuorten elämää, kuin SKAMISSA, mutta miljöö on täysin erilainen ja tyypitkin taas ihan omaa laatuaan.  ]]>

1

Tästä tv-sarjasta en sen enempää jaarittele. Se on hyvä, hauska ja hullu. Siinä on ihmisiä, joihin en kovinkaan hyvin kykene samaistumaan, mutta ymmärrän heitä niin hyvin. Rakastan ihmisiä jotka ovat erilaisia, eivätkä istu heille muovattuun muottiin. Sarjan tyypit ovat suht hunningolla, mutta jokaiselta voi oppia jotain. You’re the Worst komediasarjasta löytyy Netflixistä neljä tuotantokautta ja viimeinen, eli viiden kausi on tulossa ensi syksynä. Tätä nelikkoa on tullut ikävä jokaisen kauden jälkeen.    ]]>

0

Ozark, Netflixin draamasarja sai vihdoin, yli vuoden odottamisen jälkeen toisen kauden. Ahmimme sen melko rivakasti. Se kertonee siitä, että juoni oli edelleen koukuttava ja draama toimi. Muutaman kerran kyllä tuli meikäläiseltä silmien pyörityksiä, jotta kuinka huonosti voi mennä ja kuinka hulluja ihmiset voivat olla. Pidän kuitenkin juuri tällaisista sarjoista, joissa örkit ja velhot ovat todellisia ihmisiä ja tarina saa pohtimaan, tapahtuuko tällaista oikeasti. Miksi amerikkalaisesta perheellisestä  nelikymppisestä naisesta tulee kartellin lakimies, miten lapset selviävät, miksi ihminen sekoaa, miksi jotkut ovat sekaisin liki syntymästään, mikä saa tappamaan raa´asti? Haluan yrittää ymmärtää ja sen takia yliluonnolliset sarjat jäävät minulta katsomatta, vaikka ne olisivat kaikkien mielestä kuinka hyviä. Perhe siis joutuu ensimmäisellä kaudella Meksikon kartellin armoille ja päätyvän tahtomattaan pesemään heille rahaa. Raaoilta murhilta ei säästytä, Ozarkin vuorten sää ei ole aurinkoinen vaan tunnelma on melankolinen ja ahdistava, näyttelijät pistävät parastaan ja aina on pakko katsoa vielä se seuraava jakso.]]>

2

Stand up koomikko Jack vei ensimmäisellä kaudella isänsä Aasiaan. Toisella kaudella he matkaavat Euroopassa. Vaikka jaksot ovat selkeästi käsikirjoitettuja, tämä huvitti valtaisasti. Hupsu ja hieman hulttio poika, sekä konservatiivinen isä. Nauratti eniten aina, kun hänen isänsä sanoi ”Oh, fuck off!” brittiläisellä aksentilla. Jackin isä on suht iäkäs ja näiden matkojen tarkoitus on lähentää heitä. Niin se tekeekin ja sitä on liikuttavaa seurata. Molemmat ovat ihan mahdottomia, isä vielä astetta enemmän. Erilaisuus kuitenkin täydentää ja he päätyvät mitä oudoimpiin tilanteisiin. Ehdoton peukku ylös tälle hupsuttelulle. Kausilla on vain kuutisen jaksoa ja ne ovat jopa liiankin lyhyitä. Nautittavaa ei siis ole yllin kyllin, mutta juuri sopivasti. Klikkaa Netflixiin ja valmistaudu rakastumaan nihkeään isäukkoon.]]>

1

Jos kokee, että Mikael Gabrielissa on jotain seksikästä (kuten minä), niin tämä sarja tuo sinulle auvoisia hetkiä. Vaikka leidet ovat oiva jengi, Manny Montanan tulo ruutuun saa polvet heikoksi. Mikä hitto noissa pahoissa pojissa oikein on?!

 

Se hymy. Se presenssi. Se kaulatatuointi. Se khuulius. Ai hyvää päivää.

 

Habitus tuo Gabrielin mieleen, vaikkakin Montana on kyllä nextillä levelillä. Huuuh. Loistava castaus Netflixiltä pahispojan rooliin. Loistavia ovat rooleissaan myös tarinan kiltit tytöt. Good Girls on uusinta settiä Netflixissä ja ahmin ensimmäisen kauden kymmenen jaksoa melko tehokkaasti.

Rahan tarpeessa olevat mutsit ryöstävät kaupan ja sotkeutuvat pahisten menoon sitä kautta hieman enemmänkin. Tarinaan tuo uuden ulottuvuuden se, että naiset ovat muutamaankin otteeseen pääsemässä irti pimeästä puolesta, mutta haluavat itse jatkaa. Tylsät hiekkalaatikko päivät, joogatunteineen ja kotitöineen eivät enää nappaa, kun on osoitettu useaan kertaan aseella ohimolle.

Sarja saanee jatkoa.. Viimeinen jakso on meinaa vekkuli. Melkein lopputeksteihin asti kaikki tuntui sujuvan ja kommelluksista oltiin päästy eroon. Niin. No ei se mennyt sitten ihan niinkö Strömssöössä. Tsekatkaa itse kuinka käy! Viimeiseen hetkeen asti saatte nauttia Montanasta. Jota haluaisi ymmärtää ja hänen kompleksinsa korjata. Parantaa hänet. Siihen kai se pahispoikien ihannointi liittyy..

Seuraavalle kaudelle esitänkin toiveen: enemmän Montanaa ruutuun!

4

Tämä. Ai että.

Olemme nauraneet ja nähneet peilikuvan. Jokainen eroperhe, käy läpi joitakin näistä kliseistä, joita ruotsalainen Bonus family tuo esille. Tässä on jotain samaa kuin Modernissa Perheessä.. Jokainen hahmo on samaistuttava jollain tasolla, jokaista kohtaan tuntee empatiaa ja jokainen ärsyttää.

 

Bonusperhe on ilahduttavan aito sarja, jonka ei halua päättyvän! 

 

Keskiössä on uusi pariskunta, joista naisella kaksi lasta, miehellä yksi. Mukana häslää eksät ja parin terapeutit tuo kerrassaan kutkuttavan hauskan palasen tarinaan.

Lapset ovat erilaisia, toisinaan kukaan ei tule toimeen kenenkään kanssa, mutta rakkautta ei puutu. Tämän sarjan parissa tuntee myötätuntoa, sääliä, tuskaa, toivoa ja etenkin onnellisuutta.
Rakastan ruotsalaisia sarjoja. En ymmärrä yhtään ruotsia, mutta puhun sujuvaa sitä jokaisen jakson jälkeen, kielen melodia on niin tarttuva. Ruotsalaiset ovat myös melko lähellä suomalaisia. Harvemmin kuitenkaan näkee hyväntuulista ja hyvää suomalaista draamaa..

Bonusperhe Netflixissä!

5

Moni varmasti huomasi kun talvella mainostettiin Maikkarin uusinta ohjelmaa misseistä. Eri vuosikymmenien missit istuisivat saman pöydän äärelle ja puhuisivat kauneudesta. Konsepti ei sytyttänyt. Mainoksista jäi epäselvä kuva, jakavatko he jotain meikkausvinkkejä?

En oikein muista hetkeä jolloin kuitenkin tartuin ensimmäiseen jaksoon, jonka emäntänä toimi Lenita Airisto. Olin välittömästi myyty, mutta myös edelleen skeptinen. Pidin jakson tyylistä kerrata missin elämää ja pidän erittäin paljon Lenita Airistosta, kunnon rautarouva. Mutta minä muistan misseistä viimeisimmäksi Suvi Miinalan, juuri ja juuri Heidi Willmanin vuodelta 2001 ja sen jälkeen missit ovat olleen täysin yhdentekeviä. Joukossa oli muutama missi joista minulla ei ollut mitään käsitystä.

Olen katsonut kaikki tähän asti julkaistut jaksot, vain Riitta Väisäsen jakso on julkaisematta. Lotta Näkyvä yllätti todella. Lola Odusogan jakso oli pettymys, Lenita Airistoon rakastuin mielettömästi lisää, tuijottelin suu auki Pia Lambergin kauneutta ja kroppaa. Tarja Smuran elämästä en tiennyt mitään, joten hänen tarinansa oli yllätyksiä täynnä. Selvisi minne Heidi Sohlbergin tukka on lähtenyt ja vahvistui visio Karita Tykästä.

Olen itkenyt useassa jaksossa missien mukana, ylpeydestä, onnesta, sekä surullisista tarinoista ja kohtaloista.

Odusoga oli aikoinaan missi, joka oli minulle tärkeä. Siis siten miten pikkutytölle missi voi olla. Pidin häntä taivaallisen kauniina ja rohkeana. Hän oli kilpatanssija, kuten minä ja maailmaa lapsesta asti nähneenä ihannoin tummaihoisten piirteitä ja haaveilin tummaihoisesta lapsesta. Odusogan jaksossa keskityttiin hämmentävän paljon hänen isäsuhteeseen, jota ei ollut ja se ei siksi ollut mitenkään kiinnostava. Olisin halunnut nähdä enemmän vanhoja kuvia, kuulla hänen missivuosistaan. Rasismista onneksi juteltiin. Lola pysyi koko jakson melko täpäkkänä, vaikka olisin kaivannut häneltä enemmän muurien laskemista.

Sarjassa mielestäni myös yhden tekevää oli aktiviteetit. Airisto (jälleen kerran) vei mielenkiintoiseen paikkaan, mutta muiden jumpat, tanssit ja rentoutumiset ovat olleet melko turhaa huttua. Mieluummin olisin vain kuunnellut heidän keskusteluitaan.

Missit eivät ole olleet suuri osa elämääni koskaan, lapsenakaan. Olen kuitenkin aina miettinyt kauneuden hintaa, miten kauneus määritellään ja miksi joku haluaa missiksi. Sarja on ollut erittäin mielenkiintoinen ja kaikki nämä naiset ovat nimenomaan vahvoja muijia, isolla ämmällä. Vaikka misseys ei kiinnostaisi, kantava hahmo koko sarjassa on Lenita. Samoin Väisäsen kommentit pitävät hupia yllä. Suosittelen lämmöllä kurkkaamaan ja antamaan mahdollisuuden.

Onko joku katsonut jo sarjan? Mitäs tuumasitte?

Sarja löytyy siis Katsomosta.

4