Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ahoi aika ennen Hitleriä, 1920-luvun lopulla varakkaat suuntaavat viettämään kesälomaansa Tanskan maaseudulle, rantahotelliin. Kerrassaan upeasti toteutettu Badehotellet tihkuu glamööriä leidiä, miljöötä, hupsuja tilanteita ja koukeroisia ihmissuhteita. Historian havinaa ja tietynlaista, sen ajan naiiviutta. Rantahotellissa saa nauttia tietenkin Downton Abbey henkeen myös palvelusväen elämästä ja heidän, sekä vieraiden sekoilusta puolin ja toisin. Areenasta löytyy parhaillaan kaikki neljä ensimmäistä kautta ja viides tiputtelee jaksoja tasaisin väliajoin. Hyppää hyväntuuliselle, mutta kohtalokkaalle aikamatkalle ja mongerra Tanskaa jaksojen välissä.

Siinä missä Rantahotelli tarjoaa kepeyttä, Uutishuone vie vakavampien aiheiden pariin. Näyttävätkö Samuli Vauramo ja Kososen Krista nuorilta? Kyseessä ei ole ihmeitä tekevä meikki, Uutishuone tuli ulos ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Rakastin sarjaa koko sydämestäni silloin ja rakastuin siihen jälleen. Uutishuoneen liki jokainen jakso hyppää aina vuodella eteenpäin, aidot insertit ja uutiset siivittävät tuota 1960-luvun läpi kulkevaa sarjaa. Aika kuluu, tyylit ja maailma muuttuu – uutisia luotsaava tiimi pysyy intohimoisena. Naisten kohtelu, median asema ja tapa tehdä töitä uutisissa vuonna 1965 on mielenkiintoista ja ravisuttavaa. Tässä sarjassa on roolitus sekä lavastus kohdillaan. Tälle olisin aikanaan ja nytkin kaivannut jatkoa. Sarja löytyy kokonaisuudessaan (12 jaksoa) Areenasta, tietenkin.

 

 

6

Hullu muuttomylly on paketissa, vaikkakin kuopuksen juhlia varten kurottu sisustus vaatii vielä hiomista ja hankintoja.. Ehdin kuitenkin nyt taas katsoa laadukkaita sarjoja ja tässä viimeisimmät suosikit. Yle Areenasta löytyy ruotsalainen Toinen kierros, jossa Tukholmalainen pariskunta muuttaa pohjoiseen ja ottaa haltuunsa naisen vanhempien hotellin. Mukaan mahtuu jos jonkinmoista persoonaa. Lovleg on norjalainen uutuus. Yhtä mielenkiintoista nuorten elämää, kuin SKAMISSA, mutta miljöö on täysin erilainen ja tyypitkin taas ihan omaa laatuaan.  ]]>

1

Tästä tv-sarjasta en sen enempää jaarittele. Se on hyvä, hauska ja hullu. Siinä on ihmisiä, joihin en kovinkaan hyvin kykene samaistumaan, mutta ymmärrän heitä niin hyvin. Rakastan ihmisiä jotka ovat erilaisia, eivätkä istu heille muovattuun muottiin. Sarjan tyypit ovat suht hunningolla, mutta jokaiselta voi oppia jotain. You’re the Worst komediasarjasta löytyy Netflixistä neljä tuotantokautta ja viimeinen, eli viiden kausi on tulossa ensi syksynä. Tätä nelikkoa on tullut ikävä jokaisen kauden jälkeen.    ]]>

0

Ozark, Netflixin draamasarja sai vihdoin, yli vuoden odottamisen jälkeen toisen kauden. Ahmimme sen melko rivakasti. Se kertonee siitä, että juoni oli edelleen koukuttava ja draama toimi. Muutaman kerran kyllä tuli meikäläiseltä silmien pyörityksiä, jotta kuinka huonosti voi mennä ja kuinka hulluja ihmiset voivat olla. Pidän kuitenkin juuri tällaisista sarjoista, joissa örkit ja velhot ovat todellisia ihmisiä ja tarina saa pohtimaan, tapahtuuko tällaista oikeasti. Miksi amerikkalaisesta perheellisestä  nelikymppisestä naisesta tulee kartellin lakimies, miten lapset selviävät, miksi ihminen sekoaa, miksi jotkut ovat sekaisin liki syntymästään, mikä saa tappamaan raa´asti? Haluan yrittää ymmärtää ja sen takia yliluonnolliset sarjat jäävät minulta katsomatta, vaikka ne olisivat kaikkien mielestä kuinka hyviä. Perhe siis joutuu ensimmäisellä kaudella Meksikon kartellin armoille ja päätyvän tahtomattaan pesemään heille rahaa. Raaoilta murhilta ei säästytä, Ozarkin vuorten sää ei ole aurinkoinen vaan tunnelma on melankolinen ja ahdistava, näyttelijät pistävät parastaan ja aina on pakko katsoa vielä se seuraava jakso.]]>

2

Stand up koomikko Jack vei ensimmäisellä kaudella isänsä Aasiaan. Toisella kaudella he matkaavat Euroopassa. Vaikka jaksot ovat selkeästi käsikirjoitettuja, tämä huvitti valtaisasti. Hupsu ja hieman hulttio poika, sekä konservatiivinen isä. Nauratti eniten aina, kun hänen isänsä sanoi ”Oh, fuck off!” brittiläisellä aksentilla. Jackin isä on suht iäkäs ja näiden matkojen tarkoitus on lähentää heitä. Niin se tekeekin ja sitä on liikuttavaa seurata. Molemmat ovat ihan mahdottomia, isä vielä astetta enemmän. Erilaisuus kuitenkin täydentää ja he päätyvät mitä oudoimpiin tilanteisiin. Ehdoton peukku ylös tälle hupsuttelulle. Kausilla on vain kuutisen jaksoa ja ne ovat jopa liiankin lyhyitä. Nautittavaa ei siis ole yllin kyllin, mutta juuri sopivasti. Klikkaa Netflixiin ja valmistaudu rakastumaan nihkeään isäukkoon.]]>

1

Jos kokee, että Mikael Gabrielissa on jotain seksikästä (kuten minä), niin tämä sarja tuo sinulle auvoisia hetkiä. Vaikka leidet ovat oiva jengi, Manny Montanan tulo ruutuun saa polvet heikoksi. Mikä hitto noissa pahoissa pojissa oikein on?!

 

Se hymy. Se presenssi. Se kaulatatuointi. Se khuulius. Ai hyvää päivää.

 

Habitus tuo Gabrielin mieleen, vaikkakin Montana on kyllä nextillä levelillä. Huuuh. Loistava castaus Netflixiltä pahispojan rooliin. Loistavia ovat rooleissaan myös tarinan kiltit tytöt. Good Girls on uusinta settiä Netflixissä ja ahmin ensimmäisen kauden kymmenen jaksoa melko tehokkaasti.

Rahan tarpeessa olevat mutsit ryöstävät kaupan ja sotkeutuvat pahisten menoon sitä kautta hieman enemmänkin. Tarinaan tuo uuden ulottuvuuden se, että naiset ovat muutamaankin otteeseen pääsemässä irti pimeästä puolesta, mutta haluavat itse jatkaa. Tylsät hiekkalaatikko päivät, joogatunteineen ja kotitöineen eivät enää nappaa, kun on osoitettu useaan kertaan aseella ohimolle.

Sarja saanee jatkoa.. Viimeinen jakso on meinaa vekkuli. Melkein lopputeksteihin asti kaikki tuntui sujuvan ja kommelluksista oltiin päästy eroon. Niin. No ei se mennyt sitten ihan niinkö Strömssöössä. Tsekatkaa itse kuinka käy! Viimeiseen hetkeen asti saatte nauttia Montanasta. Jota haluaisi ymmärtää ja hänen kompleksinsa korjata. Parantaa hänet. Siihen kai se pahispoikien ihannointi liittyy..

Seuraavalle kaudelle esitänkin toiveen: enemmän Montanaa ruutuun!

4

Tämä. Ai että.

Olemme nauraneet ja nähneet peilikuvan. Jokainen eroperhe, käy läpi joitakin näistä kliseistä, joita ruotsalainen Bonus family tuo esille. Tässä on jotain samaa kuin Modernissa Perheessä.. Jokainen hahmo on samaistuttava jollain tasolla, jokaista kohtaan tuntee empatiaa ja jokainen ärsyttää.

 

Bonusperhe on ilahduttavan aito sarja, jonka ei halua päättyvän! 

 

Keskiössä on uusi pariskunta, joista naisella kaksi lasta, miehellä yksi. Mukana häslää eksät ja parin terapeutit tuo kerrassaan kutkuttavan hauskan palasen tarinaan.

Lapset ovat erilaisia, toisinaan kukaan ei tule toimeen kenenkään kanssa, mutta rakkautta ei puutu. Tämän sarjan parissa tuntee myötätuntoa, sääliä, tuskaa, toivoa ja etenkin onnellisuutta.
Rakastan ruotsalaisia sarjoja. En ymmärrä yhtään ruotsia, mutta puhun sujuvaa sitä jokaisen jakson jälkeen, kielen melodia on niin tarttuva. Ruotsalaiset ovat myös melko lähellä suomalaisia. Harvemmin kuitenkaan näkee hyväntuulista ja hyvää suomalaista draamaa..

Bonusperhe Netflixissä!

5

Moni varmasti huomasi kun talvella mainostettiin Maikkarin uusinta ohjelmaa misseistä. Eri vuosikymmenien missit istuisivat saman pöydän äärelle ja puhuisivat kauneudesta. Konsepti ei sytyttänyt. Mainoksista jäi epäselvä kuva, jakavatko he jotain meikkausvinkkejä?

En oikein muista hetkeä jolloin kuitenkin tartuin ensimmäiseen jaksoon, jonka emäntänä toimi Lenita Airisto. Olin välittömästi myyty, mutta myös edelleen skeptinen. Pidin jakson tyylistä kerrata missin elämää ja pidän erittäin paljon Lenita Airistosta, kunnon rautarouva. Mutta minä muistan misseistä viimeisimmäksi Suvi Miinalan, juuri ja juuri Heidi Willmanin vuodelta 2001 ja sen jälkeen missit ovat olleen täysin yhdentekeviä. Joukossa oli muutama missi joista minulla ei ollut mitään käsitystä.

Olen katsonut kaikki tähän asti julkaistut jaksot, vain Riitta Väisäsen jakso on julkaisematta. Lotta Näkyvä yllätti todella. Lola Odusogan jakso oli pettymys, Lenita Airistoon rakastuin mielettömästi lisää, tuijottelin suu auki Pia Lambergin kauneutta ja kroppaa. Tarja Smuran elämästä en tiennyt mitään, joten hänen tarinansa oli yllätyksiä täynnä. Selvisi minne Heidi Sohlbergin tukka on lähtenyt ja vahvistui visio Karita Tykästä.

Olen itkenyt useassa jaksossa missien mukana, ylpeydestä, onnesta, sekä surullisista tarinoista ja kohtaloista.

Odusoga oli aikoinaan missi, joka oli minulle tärkeä. Siis siten miten pikkutytölle missi voi olla. Pidin häntä taivaallisen kauniina ja rohkeana. Hän oli kilpatanssija, kuten minä ja maailmaa lapsesta asti nähneenä ihannoin tummaihoisten piirteitä ja haaveilin tummaihoisesta lapsesta. Odusogan jaksossa keskityttiin hämmentävän paljon hänen isäsuhteeseen, jota ei ollut ja se ei siksi ollut mitenkään kiinnostava. Olisin halunnut nähdä enemmän vanhoja kuvia, kuulla hänen missivuosistaan. Rasismista onneksi juteltiin. Lola pysyi koko jakson melko täpäkkänä, vaikka olisin kaivannut häneltä enemmän muurien laskemista.

Sarjassa mielestäni myös yhden tekevää oli aktiviteetit. Airisto (jälleen kerran) vei mielenkiintoiseen paikkaan, mutta muiden jumpat, tanssit ja rentoutumiset ovat olleet melko turhaa huttua. Mieluummin olisin vain kuunnellut heidän keskusteluitaan.

Missit eivät ole olleet suuri osa elämääni koskaan, lapsenakaan. Olen kuitenkin aina miettinyt kauneuden hintaa, miten kauneus määritellään ja miksi joku haluaa missiksi. Sarja on ollut erittäin mielenkiintoinen ja kaikki nämä naiset ovat nimenomaan vahvoja muijia, isolla ämmällä. Vaikka misseys ei kiinnostaisi, kantava hahmo koko sarjassa on Lenita. Samoin Väisäsen kommentit pitävät hupia yllä. Suosittelen lämmöllä kurkkaamaan ja antamaan mahdollisuuden.

Onko joku katsonut jo sarjan? Mitäs tuumasitte?

Sarja löytyy siis Katsomosta.

4

Over The Limit.

Dokumenttiprojektin nimi on kuvaava. Se kertoo Margarita Mamun matkasta kohti Rion olympialaisia. Rita on venäläinen rytminen voimistelija, kärkikastia. Siitä hän maksaa kovan hinnan.

Kysymys kuuluukin, tuleeko ihmisestä olympiavoittaja hellin ottein? Ja jos olympiakultaan vaaditaan törkeää itsetunnon romuttamista, uhkailua, jatkuvaa sättimistä, puhumattakaan elämisestä koko ajan kipurajoilla, onko se todella sen arvoista? Onko huippu-urheilun maailmassa jotain pahasti pielessä?

Dokumentti avartaa sitä miten Ritaa valmennetaan. Mikäli Rita onnistuu, häntä kehutaan ja rakastetaan. Hän on ihanan laiha ja kaunis. Mikäli Rita mokaa pienenkin jutun, hän on läski, typerä lehmä joka ei tajua parastaan. Hänet uhataan heittää pellolle ja sanotaan vielä, että syljetään perään.

Häntä manipuloidaan milloin olemaan Venäjän edustaja, milloin esiintymään oman itsensä vuoksi. Lauseet kuten ”Ei ole olemassa tervettä huippu-urheilijaa” särähtävät korvaan. Varmasti totta, kipujen kanssa on elettävä. Mutta jälleen kysyn, onko jokin pahasti pielessä urheilun maailmassa?

Mielenkiintoista olisi jutella urheilijoiden kanssa uran jälkeen. Mitä tuollainen elämä tekee sielulle ja mielelle, kun on koko lapsuutensa ja nuoruutensa saanut kuulla olevansa huono. Vaikka on maailman paras.

Dokumentin vire on raskas ja huomasin katsovani sitä kulmat kurtussa. Tajusin sen johtuvan siitä, että Rita oli siinä suurimman osan ajasta hyvin surullisen näköinen.

Rita lopetti uransa kisojen jälkeen. Pieni Googlettelu kertoi, että rakkaus on pysynyt ja Rita on mennyt naimisiin urheilija-miehensä kanssa. Se tuntuikin olevan ainoa ilon lähde dokumentissa. Urheilussa itsessään pitäisi olla iloa. Ilman kipuja, jumalatonta treenaamista ja loputonta tahtoa, ei tulla voittajiksi. Mutta ilon pitäisi kyllä säilyä. Ja toivottavasti jokaisella on mahdollisuus itse päättää, haluaako huippu-urheilijaksi.

Suosittelen katsomaan tämän Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4220962

 

8