Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Luin vihdoin loppuun Jen Sinceron You Are a Badass kirjan. Minulla oli suuria odotuksia ja oikein odotin päsätä lukemaan kirjan, mutta lukukokemus tyssäsi nopeasti. Lomamatka oli vihdoin paikka jolloin sain itsestäni revittyä irti hieman badassia ja tykitin kirjan loppuun.

Kirjailija on itse ahminut kaikki self-helpit ja patistaakin omat lukijansa tarttumaan suoraan tuumasta toimeen. Mutta minä en ollut valmis, enkä taida vieläkään olla. Lamaannuin täysin kun luin heti alkumetreillä, että jos et muuta tyyliin kaikkea, et voi onnistua.

Elämässäni on muutamia kohtia joita siis haluaisin muuttaa, mutta taistelen edelleen niitä vastaan. Sepittelen latteuksia kuten ”itsekurini on olematon” tai ”väsyttää liikaa, aika ei riitä”. Olen vahvasti juurtunut toimintatapoihini, enkä jaksaisi nähdä kovinkaan paljon vaivaa, jotta saisin muutettua niitä. Tässä vaiheessa Jen sanoisi, että en siis ole tosissani. No en olekaan. Olen vaiheessa jossa itse ahmin self-helppejä, imen niistä vaikutteita mutta en aktiivisesti toteuta muutoksia. Uskottelen itselleni, että joku päivä vielä laitan haisemaan.

Sincero kirjoittaa alkuenergiasta ja siitä, että jos uskoo vahvasti, luo ylleen positiivista energiaa, saa haluamansa. Olen tästä osittain samaa mieltä, mutta negatiivinen puoleni ei. Se lannistuu ja velloo edelleen vahvasti pessimistisyydessä. Olen epäonnistuja, kukaan ei rakasta minua, eikä minusta koskaan tule mitään. Mutta kuten voitte viimeisestä kuvasta lukea, Jeniä ei kiinnosta kuinka luuserina itseäni pidän.

Vaikka Badass sisälsi paljon shaigonia uskosta ja alkuenergioista, siinä oli myös paljon hyvää. Paljon potkua persuksille. Se kannustaa, se käskee joka luvussa rakastamaan itseään ja jälleen vahvistui ajatus siitä, että on tehtävä sitä mistä pitää. Kaikki muu on turhaa. Täten olen askeleen lähempänä siivoojan ja kuvankäsittelijän palkkaamista.

Asioiden pitää muuttua, haluan sitä.

Jos haluat alkaa elää elämää, jota et ole vielä koskaan elänyt, sinun täytyy ryhtyä tekemään asioita, joita et ole vielä koskaan tehnyt.

Nuo sanat kummittelevat mielessäni. Ja kuten terapia, uskon että self-helpit toimivat. Minä en ole vielä täysin tosissani, mutta kun kirjassa käskettiin kolmannentoista kerran rakastaa itseäsi, aloin jo hitusen uskomaan siihen. Aion kuitenkin edetä pienin askelin. Ehkä luen kirjan uudelleen vuoden päästä.

 

11

     Veikeän ihana Senja nököttää Sisustus Hattaran takana. Hattara on sisustustuotteita myyvä puoti Nurmijärvellä. Olen onneissani, koska olen päässyt mukaan tähän kuvioon ja tulevaisuudessa mahdollisesti pääsen yrityksen pyörteisiin isomminkin. Katsotaan kuinka meidän käy!

Hattara avaa pian verkkokaupan ja meikä on päässyt mukaan uudistamaan instafeediä ja ottamaan verkkokaupan kuvia. Parasta tässä prokkiksessa on tehdä töitä yhdessä. Pitkät päivät tuotteiden parissa ovat antoisia. Senjan kanssa meillä pelaa visiot ja kemiat yhteen.

Hattara on siitä kiva, että siellä ei ole mielestäni montaakaan turhaa tuotetta. Senjalla on erinomainen maku metsästää tuotteita jotka sopivat tämän päivän kotiin. Ja vaikka trendit muuttuu, tämän hetken muoti on melko ajatonta. Joukosta löytyy myös monen kukkarolle sopivaa materiaalia. Edukkaiden lasituotteiden lisäksi voit ostaa suomalaista keramiikkaa.

Hattaran valikoima on kasvava, joten kannattaa ottaa puoti haltuun jo nyt. Instagramin puolelta voi tilata tuotteita ja seurata verkkokaupan avautumista. @sisustushattara

11

Oksikodoni, Lyrica, Triptyl, CRPS, TOS… Osaan jo liiankin sujuvasti keskustella lääkkeistä ja syndroomista, tarkentaa oikeassa kohdassa ”Tämä oli opioidi?” Kun kuvattava toteaa eläneensä ajanjaksoja jolloin suihkukin on sattunut, omat arvot asettuvat taas uomiinsa.

Olen kuvannut viime vuodesta alkaen kipukroonikoita ja nyt sohvallani on istunut heistä yhdeksän. Projekti on vielä kesken, tarkoituksena kuvata loput vapaaehtoiset kesään mennessä. Tämä pro bono projektini on sarjassaan neljäs. Tämä on myös ensimmäinen, jossa teksti tulee olemaan todella suuressa osassa. Kirja kohtukuolemista oli valokuvakirja jossa jaettiin myös kokemuksia, mutta kipukroonikot avaavat koko elämänsä. Kuvan rinnalle tulee koko kipupolku.

Krooninen kipu on vaikea tutkittava, siitä on vaikea puhua ja kivun kanssa jatkuvasti pelaavat ihmiset ovatkin parhaita näyttelijöitä. Kun kipu on jatkuvaa, kipukohtaukset yllättävät useita kertoja viikossa ja pahimmillaan vievät kävelykyvyn, on näyteltävä pirteää.

Minun kameran edessä vapaaehtoiset eivät näyttele. Tämä on surullisin kuvasarjani tähän mennessä. Nuorten masennukseen saa apua, lesket löytävät uuden rakkauden ja kohtukuoleman kokevat naiset käsittelevät surunsa, kenties saavat vielä uuden vauvan. Krooninen kipu ei katoa. Koskaan.

Kuvattavat saattavat kulkea läpi haastattelun hyvällä fiiliksellä, useat säästyvät kyyneliltä. Mutta kameran linssin kautta näkyy tuska, suru, väsymys ja kipu.

Kuten muidenkin kuvasarjojeni, koen tämän aiheen tärkeäksi. Kroonisesta kivusta pitää puhua. Lääkäreiden suhtautumisesta, Kipupolista ja byrokratiasta pitää puhua. Totuus on kuitenkin se, että juuri sinä voit sairastua hermosärkyyn ja silloin sinä varmasti haluat, että sinua uskotaan, ymmärretään ja saat apua.

Kuvasarjani kulkee kohti julkisuutta ja julkaisua. Toivon sen saavan aikanaan huomiota jonka se ansaitsee.

 

21

Muotikuvaus on Suomessa (ja varmasti muuallakin) sellaista, että siihen pitää olla palava intohimo. Koska vain se laittaa tekemään muotikuvauksia ensin ilmaiseksi, omasta halusta. Muotitietoinen ja -näköinen ystävä mallina, meikkausta opiskeleva kaveri nostamassa lookin seuraavalle tasolle ja kampaajaksi opiskeleva toveri viimeistelemässä kokonaisuuden.

Mulla on vain rumia kavereita.

Haha. Olen minäkin pakottanut ystäväni kameran eteen, mutta palavaa himoa muotia kohtaan minulla ei ole koskaan ollut. Pidän siitä, mutta se ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin etsinyt opiskeluaikoina sopivaa tiimiä ympärilleni. Harkitsin kyllä soittoa mallitoimistoon. Aloittelevat mallit olisivat voineet kaivata harjoitusta ja saaneet kuvat ilmaiseksi käyttöönsä. Muoti on kuitenkin isompi kokonaisuus. Siihen tarvitaan se tiimi ja sitä minulla ei ole koskaan ollut. En ollut aikaa etsiä.

Olen keskittynyt työssäni siihen mistä minulla on näyttöä. Opiskeluaikoina minulla oli parivuotias lapsi, perhe-elämä Järvenpäässä. Kun perustin valmistuttuani yritykseni, odotin kuopustani. Mieheni oli vuorotyössä ja soitti bändissä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa intohimoille.

Se harmittaa toisinaan, mutta vain hetken. Jos haluaisin nyt kuvata portfoliota, panostaa muotikuviin, voisin sen tehdä. Nykyään osaan ottaa omaa aikaa ja raivata kalenterista tilaa intohimoille. Muoti vaan ei vieläkään ole se suurin intohimoni. Olen kuitenkin aina halunnut kuvata muotia. Mutta en ole muotikuvaaja. Varmaankin siksi, että en ole kuvannut sitä intohimoisesti, ilmaiseksi. Minulla ei ole näyttöä aiheesta, mutta ei se tarkoita sitä etten osaisi.

Haluaisin kuvata jatkossakin tiimin kanssa muotia, kuten olen päässyt Uhana Designin kanssa tekemään. Mutta en jaksa hillua verkostoitumassa suunnittelijoiden kanssa tai notkua muotiviikoilla. Haluan toimeksiantoja joita voin toteuttaa intohimolla, ilman että koko muotimaailma on intohimoni. Tämä lähestymistapa saattaa jopa tuoda raikkautta kuviin.

Ihaninta on, että Uhana (ja muutama muukin) on uskaltanut soittaa minulle. Uskaltakaa te muutkin!

Uskon siihen, että visuaalinen silmä kantaa pitkälle. Sen avulla voi tehdä kuvauksia aiheesta kuin aiheesta. Muodissa parasta on visuaalisuus. Paletti on koossa jo ennen yhtäkään ruutua. Toisaalta uskallan ajatella, että olen aika hyvä kuvaaja, kun saan ilman meikkiä ja stailausta taviksista kotonaan jatkuvasti hyviä kuvia. Se se vasta taitoa onkin.

7

Etsitkö uutta suuntaa urallesi? Onko sinulla uratoiveita, jotka tuntuvat liian kaukaisilta toteutettaviksi? Onko sinulla liikaa kiinnostavia vaihtoehtoja? Harkitsetko oman yrityksen perustamista? Vai oletko tullut tilanteeseen, jossa entinen työ ei enää sovi muuttuneeseen elämäntilanteeseesi?

Pitkä jumittaminen elämässä, sekä työ-, että vapaa-ajalla on ollut teemana viimeiset vuodet. Nyt kuitenkin asiaan on tullut muutoksia. Ne tapahtuvat hitaasti, mutta draivia on löytynyt ja uusi vaihde on vedetty päälle. Vellomista tämä on henkisesti toisinaan edelleen, mutta halua löytyy. Energiaakin jopa. Olen valppaana uusille tuulille ja jaksan jopa tehdä niiden etsimisen eteen töitä. Eli tavallaan jaksan tehdä ylimääräistä työtä normaalin työn lisäksi. Mikä on usein yrittäjälle hyvä. 

Olen erittäin kiinnostunut nykyään kasvusta. Henkisestä pääomasta, mutta myös yrityksen. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus testata uramuotoilua, menin juosten!

DIY [ Design it yourself ] elämä -kurssi on tarkoitettu kaikille oman elämänsä muotoilusta kiinnostuneille. Hyödynnämme design thinking -periaatteita oman elämän pirullisten ongelmien ratkaisemiseen. Kurssin fokus on erityisesti itselle sopivien uramahdollisuuksien löytämisessä.

Viime viikonloppuna tutustuin kymmeneen ihanaan ihmiseen. Okei, Mikko the Kalenterikarju on tovereita jo entuudestaan, mutta Mikonkin kanssa päästiin tutustumaan paremmin. Kaikki olivat aika eri työelämän lähtökohdista ja monilla oli tarve kirkastaa tuleva suunta ja niinhän me tehtiin!

Saimme tehtäviä toisensa perään, juttelimme porukassa, haastattelimme toisiamme pareittain ja kokosimme ajatuksia pienryhmissä. Kaivoimme ongelman ytimen tiskiin ja teimme pilotteja joilla päästä eteenpäin. Osa löysi täysin uuden suunnan, osa sai vahvistusta haaveiluilleen ja osa apua nykyiseen polkuun.

Design thinking pohjautuu käyttäjälähtöisyyteen ja oman elämäsi käyttäjä olet sinä. Kurssi on paikka, jossa voit keskittyä pohtimaan omaa elämääsi ja uraasi, ja muotoilla siitä itsellesi merkityksellistä ja tyydyttävää.

Minä sain vahvistusta ajatuksilleni joita olen terapiassa käsitellyt jo pitkään. Tuote on kunnossa, rakennuspalikatkin lattialla rivissä, nyt pitää vain enää koota torni ja myydä, myydä, MYYDÄ! Käsittelimme myös jaksamistani ja olen tilanteessa jossa en oikein enää pysty nojautumaan tekosyihin. Liikkumisesta on tultava osa arkea. Masennus toi peliin aikoinaan väsymyksen, mutta tarvitsen tueksi aivoille ja lihaksille happea. Ulos on jatkossa mentävä useammin. Yksi pilottitestistäni onkin joogata kerran päivässä viikon ajan. Se tosin vesittyi heti toisena aamuna, kun yliliikkuvat selkänikamani irtisanoutuivat ja joudun vaihtamaan pilottitestini kävelyihin.

Elämä on kokonaisuus, etenkin yrittäjän elämässä työ- ja vapaa-aika sekoittuu todella usein. Sen takia uramuotoilussa on tärkeää pohtia koko elämää. Heti alkuun mietimme arvojamme, mitä haluat säilyttää, mitä vähentää ja mistä luopua kokonaan. Käsittelimme isoja kysymyksiä ja ryhmän tuki oli mieletön. Sain kuulla olevani aarre ja sain peilata omaa elämääni muiden silmin.

Kurssin harjoitusten avulla opit löytämään ongelman juurisyyn, löydät itse ratkaisun ongelmaasi ja luot keinot, joilla pääset kohti tavoitettasi. Löydät ongelmaasi useita, luovia ratkaisuja ja alat nähdä ympärilläsi mahdollisuuksia. Kurssilta saat mukaasi työkaluja, joista on iloa pitkälle elämään, niin työhön kuin vapaa-aikaankin.

Emme voi muuttaa todellisuutta, joten muotoilemme elämää olosuhteet ja mahdollisuudet hyväksyen. Onhan sinulla riittävästi energiaa ryhtyä toimeen?

Uramuotoilukurssi on panostus henkiseen pääomaan, se kirkastaa ajatuksia ja antaa aivan varmasti vastauksia. Tammikuussa kurssi käynnistyy jälleen Otaniemessä ja joulukuussa julkaistaan verkkokurssi! Mun Instagramia seuraamalla voit pongata muutaman viikon päästä alekoodia nettikurssille!

URAMUOTOILU.COM
Suora linkki tammikuun kurssille 27.-28-1.2018.
@workdaydesigners

5

Äskettäin aloitimme sarjan jossa Kai ja Kaisu kokkaa. Nimeksi muodostui Köökki ja itsekkäistä syistä sarjan toisessa osassa kokkaillaan kirjasta jossa itse olen toisena tekijänä.

Huomasin myös viimeeksi erittäin vaivalloiseksi kopioida reseptejä kirjasta, joten tästä eteenpäin saatte tyytyä kuvaan reseptistä, jos se vain on mahdollista. Jos aikaa voi säästää, sen teen. Jatkossa yritän ottaa kuvan suoraan..

Kyseessä on Suomi 100 -juhlateos, Juuli Hakkaraisen ja allekirjoittaneen Modernia Maakuntaruokaa. Liki kolmesataa sivuinen opus pitää sisällään Juulin huikeita reseptejä ja niitä on kirjassa yli yhdeksänkymmentä. Me tartuimme kuvauksissa maistamiini kantarellilettuihin, koska kaappiini oli ilmestynyt ex-anopin tuomana litroittain kantarelleja.

Ensinnäkin: alkuperäinen ohje on nimenomaan muurikkaletuille, mutta me paistoimme nämä ihan kotikeittiössä pannulla. Lettutaikina on huippu! Korvasimme ohrajauhot speltillä, koska niitä oli kaapissa. Maku pysynee about samassa, koostumus ainakin. Täytteeseen tulee aika tuhdisti timjamia ja minä pidin siitä. Kai tuumaili, että vähempikin riittäisi, peitti kuulemma liikaa kantarellin makua. Itse pidin tätä juuri modernina asiana. Koska me nautimme rasvasta, teimme vielä erikseen soosin letuille creme fraichesta. Lisäsimme joukkoon perinteisesti sitruunaa, suolaa ja pippuria.

Modernia maakuntaruokaa on ylistys suomalaiselle ruoalle ja se mukailee satokauden kiertoa. Kirjaan on tallennettu suomalaisuuden ydintä ja sieltä löytyy ruokakuvien lisäksi tallentamiani otoksia Suomesta ja suomalaisista. Teos joka ehdottomasti pitää saada ja säästää jälkipolville. Teos josta ehdottomasti pitää kokkailla, jotta emme unohda mistä olemme tulleet, emmekä sitä millaisia meistä on tullut. Onhan kyseessä modernia maakuntaruokaa.

 

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

2

Viime aikoina olen läpikäynyt paljonkin sitä kuka olen ja mitä teen. Ulkopuolisille ajatus ammatistani on varmasti kovin selkeä; otan valokuvia. Itselle tämä ala näyttäytyy kuitenkin hieman monisyisempänä.

Tänään on Yrittäjän päivä ja huomaan, että se on vuosi vuodelta enemmän esillä. Olen itse ollut yrittäjä yli seitsemän vuotta ja olen mieleni kanssa suht kaukana siitä, millaista olisi olla palkkatyössä. Useita päiviä vaihtaisin pois, mutta kun miettii kokonaiskuvaa, yrittäminen on minua.

Olen viime aikoina tuumaillut miten valokuvaajan työtä voi tehdä ja pikkuhiljaa tajunnut, että vaikka koen visualistina kykeneväni kuvaamaan asiaa kuin asiaa, saaden kuvista hyviä, on valokuvaaja jossain määrin taiteilija. Taiteilija jolla on oma visio, oma kädenjälki. Näin ainakin asian kuuluisi olla. Mikään ei lämmitä sydäntäni enemmän kuin kommentit, joissa ihminen kertoo katsoneensa kuvaa ja arvanneensa sen olevan minun ottama.

Millaista kuvaa minä sitten teen?

Olen jo vuosikausia suunnitellut laajentavani aikakauslehtimaailmasta yrityspuolelle ja puntaroinut ketä lähestyisin ja millä tavoin. Oivalsin kuitenkin vasta viime viikolla, että minun pitää myydä tyyliäni, ajatusmaailmaani, arvojani. Yrittäjän arjessa kun on paljon työtä joka ei ole ominta alaa (kirjanpito, markkinointi, verotus..), tulin tulokseen että sen luovan työn täytyy lähteä minusta. Minun on turha puskea tekemään asioita joiden toteutus ahdistaa jo etukäteen. Suunta siis selkeni.

Olen tehnyt lehtityötä vuosikausia, mutta en koskaan ole kuvannut uutisia. Olen pysynyt kaukana muun muassa kriisialueilta ja politiikasta. En koe olevani vahvimmillani paparazzimaisessa työskentelyssä paineen alla, vaan silloin kun saan asiakkaan kanssa suunnitella, kehittää ja oivaltaa.  Olen asiakaspalvelija edelliseltä ammatiltani ja sovellan sitä tässäkin työssä. Nautin tiimissä työskentelystä ja siitä, että tiedän mitä teen.

Nautin kuitenkin valtavasti esimerkiksi reportaasien tekemistä. Silloin aihe ja miljöö ovat valmiina, mutta lisämaustetta tuo heittäytyminen tilanteeseen josta ei tiedä juuri mitään. Se on painetta josta minä pidän. Luovuus asuu minussa, enkä enää valokuvaajana ahdistu siitä, että en tiedä minne olen menossa. Totean aina kuvattaville, että kuvauspaikka kyllä löytyy. Näen kohteita siellä minne muut eivät edes tajua katsoa. Näen maailman usein kameran ruudun kautta, arjessakin.

Mitä minä sitten haluan tehdä?

Haluan työskennellä edelleen erilaisille lehdille, koska ne tarjoavat pohjan jossa olen luonteva ja hyvä. Siellä ovat juureni ja nautin siitä järisyttävän paljon. Kuvasin sitten julkkista, repparia, tavista kotonaan, tavisten kotia tai matkajuttua!

Aikakauslehdissä teemat ovat yleensä positiivisia, kuvista halutaan kauniita ja vaikka aihe olisi rankka sitä yleensä katsotaan toivon ja selviytymisen kautta. Se sopii minulle, kun henkilökohtaisissa projekteissani käsittelen paljon ahdistusta, surua ja parhaillaan kroonisia kipuja.

Sitten haluan työskennellä yrityksille. Haluan työskennellä yrityksille jotka kokevat tyylini omakseen. Asiakkaille jotka arvostavat aitoja tunteita, fiiliksiä, raikkautta, kauneutta, yksinkertaisuutta.

Haluan suunnitella yhdessä ja toteuttaa yksin tai yhdessä. Haluan, että asiakkaat löytävät tavan käyttää kuviani useassa muodossa. Työvälineitä tai toimintatapoja työtilan seinälle taidekuvina. Kenties tehtaan toimintaa vuosijulkaisuun. Henkilöstökuvia pehmeässä miljöössä. Paketti tuotekuvia sisällöntuotantoon. Kenties fiiliskuvia tuotteista, ihmisistä ja yrityksestä Instagramiin.

Näen yrityksissä paljon potentiaalia ja kasvavan still-kuvan tarpeen. Etenkin pienet ja keskikokoiset firmat kaipaavat apuani ja sitä pitäisi nyt lähteä tarjoamaan. Haluan tuoda esille sitä, että pienellä vaivalla saa loistokuvia aikaan, kun työskentelee luovan visualistin kanssa.

 

Haluan jatkaa kukkakaupan pitäjän kaatamista kukkapenkkiin, ohjeistaa nuoren hevosen selkään, kuvata ruokastailistien kanssa upeita annoksia, ohjata mallia tuulen tuiverruksessa, hämmästyä ihanista kodeista joihin kamerani kanssa saavun. Haluan tavata uusia ihmisiä, oppia itsestäni ja uusia asioita. Haluan jatkaa kirjojen tekemistä ja itkeä omien raskaiden kuvaprojektieni parissa. Viime lauantaina tein kokopäivän hääkuvauksen ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ja sekin palkitsi!

Välillä minusta tuntuu, että ei ole asiaa jota en haluaisi tehdä, tai johon en kykenisi! Ja näinhän se melkeinpä onkin! Kunhan visiot kohtaa, saan toteuttaa tyyliäni, mikä vain onnistuu.

Työni on jatkuvaa markkinointi ja muistuttamista, että täällä ollaan! Se tuntuu välillä puuduttavalta, mutta sitä on tehtävä koska kilpailu alallani on kovaa. Olen silti auvoisessa asemassa kun olen pystynyt työllistämään itseni tällä saralla jo melko pitkään. Olen ihminen jonka kanssa toimittajat ja asiakkaat viihtyvät. Sen lasken yhdeksi tärkeimmäksi jutuksi. Tänä Yrittäjän päivänä toivon itselleni ihania keikkoja tulevaisuuteen. Toivon vilkasta syksyä ja haluan rohkaista teitä ottamaan yhteyttä! Etenkin te pienyrittäjät. Tuetaan toisiamme ja tehdään yhdessä jotain upeeta!

Nettiportfolioni löytyy kokonaisuudessa osoitteesta http://kaisujouppi.com
Instassa voi seurata @kaisujouppi nikin lisäksi @kaisujouppiphotography tiliä!

21

Muumit, munkit ja monet vuoristoradat.
Kesä- ja sadepäivä Tampereella vierähtivät iloisesti ja onnellisesti. Lähtöä edeltävänä päivänä olin esitellyt tärkeäksi muodostuneen miehen lapsilleni ja lähdimme nelisteen kunnon perhelarpille, Tampereelle.

Suunnitelmat muuttuivat sään vuoksi vielä päivää ennen, mutta täten saatiin aurinkoa koko Särkkis-päiväksi. Seitsemän tuntia huvipuistossa, akvaariossa, Näsinneulassa ja kotieläinpuistossa eivät riittäneet mihinkään, mutta koimme kaikkea vähän ja kieputtavia laitteita eniten.

Aapo oli haaveillut kahvikupeista jo viikkoja ja Leevi pakotti minut hulluun lintujen korkeudella kieputtavaan HYPE-vuoristorataan. Tein havainnon, että lähes kaikissa Särkänniemen vuoristoradoissa kieputaan pääalaspäin! Särkkiksessä pääsee siis todella testaamaan tasapainoaistinsa toimivuutta, mikäli niin haluaa. Hehkuin Hypen jälkeen tovin, koska Leevi oli selkeästi ylpeä, kun vanha äitee uskaltautui mukaan täysin kreisiin laitteeseen. Aapoa taas jännitti kaikki hurjat laitteet ja hän juoksikin onnellisena possujunasta leppäkerttuihin ja siitä taas kahvikuppeihin.

Viimeisestä Särkkis käynnistäni oli vierähtänyt vuosia ja alue tuntui jännitävän sokkeloiselta. Näin aikuisena osasin arvostaa niemeen rakennetun huvipuiston maisemia enemmän kuin nuorena. Aapo tosin pääsi arvostuksen makuun jo nyt, kuusivuotiaana. Hän huudahti Näsinneulan huipulla hissistä ulos tullessaan ”Herranen aika miten ihanat näkymät!”

Kiiruhdimme pöytävarauksen perässä keskustaan Ravinteli Huberiin, the liharavintolaan. Tämän päivän vähälihaisessa ruokavaliossani oli melkein kreisiä pistellä pihviä poskeen, mutta Huberissa käytettävä suomalainen rotukarja todella maistui laadulta. Saimme eteemme pihvilautasen jossa oli kolmea eri lihalajiketta, sekä monta kuppia erilaisia lisukkeita inkivääri-kurkuista kolmesti paistettuihin ranskiksiin. Leevikin veteli entrecoteeta silmät kiiluen. Nyt täytyy myös kyllä mainita, että sain pitkästä aikaa mielettömän hyvää palvelua. Fiilistellessämme sitä tuumailin kuinka paljon asiakaspalvelulla onkaan vaikutusta. Usein petyn palveluun ja Huber laittoin nyt kyllä rajan korkealle. Ravintelissa tiedettiin kaikki lihasta ja menun kanssa sai tietämätön apua. Hyvällä palvelulla ja ystävällisyydellä saa onnellisia asiakkaita.

Hyvää palvelua saimme myös Sokos Hotel Villassa ja vaikka aamupala viereissä hotelli Tornissa (jonka Moro Skybar on muuten kokemisen arvoinen näköalapaikka ja skumppapullo irtosi parilla kympillä!) oli täynnä ihmisiä, aamupala oli todella monipuolinen ja suomalaiseen makuun ihana: oli kunnon leipää. Hitto miten leipä voikin ulkomailla usein olla niin mautonta. Villassa nukutti ihanasti ja käytävillä pystyi kuvittelemaan kuinka vanhan viljamakasiinin työntekijät ovat siellä vaeltaneet.

Villan kautta pääsi myös viereiseen kauppakeskukseen jossa Leevi pääsi Irti Maasta kiipeilyseinille hyppimään. Ehdoton ykkösvinkki nuorisolle (ja kuulemma viisivuotiaista eläkeläisiin voipi osallistua) sadepäivän varalle! 15 min opastus ja tunnin kiipeily alle 16-vuotiaat 13 euroa! Leevi oli aivan irti ja hikinen!

Sadepäivä alkoi kissakahvila Purnauskiksessa. Sain sieltä niin monta oivaa kuvaa, että palaan kahvilaan myöhemmin omalla postauksella. Kahvilaan on viiden euron sisäänpääsy, mutta kokemus oli etenkin lapsille ainutlaatuinen. Tästä tulee meidän Tampere-visiittien vakkarikohde.

Ajelimme kahvilasta kahvilaan, koska makean hammasta selkeästi kolotti. Kapusimme ensin Pyynikin näkötorniin ja sieltä kiireen vilkkaan alas syömään kuuluisat munkkirinkilät. Munkit ovat priimaa ja todella kuuluisia: näkötornin nettisivuilla munkeille on oma välilehti ja se on listassa jopa ennen itse tornia! Haha! Suurin osa vieraista ei edes käy itse tornissa, vaan tulevat rehellisesti keskelle metsää munkkikahveelle. Sehän soppii!

Sitten olikin uutuden vuoro. Muumimuseo on avattu Tampere-taloon ja Tove Janssonin elämänkumppanin Tuulikki Pietilän pienoismaailmat olivat hieno kokemus. Koin suoranaista kateutta ihmiselle joka jaksaa väkertää ja keksiä materiaaleja joista askarrella miniatyyrejä. Muumimuseo oli mystinen, täynnä tarinoita, taidetta, pelottava taikurinhattu äänineen, hattivatit salamoineen. Omat poikani eivät jaksaneet keskittyä tarinoiden kuunteluun, eivätkä Toven graafikoiden tutkimiseen, mutta löysivät muuta tekemistä. Uskoisin kuitenkin, että rauhallisemmat lapset nauttivat valtavasta kokonaisuudesta ja museossa saa kulumaan tunteja. Lipuilla voi myös seilata edes takaisin neljän tunnin ajan ja käydä välillä vaikka syömässä. Lopulta tuhlasin muumikaupassa kortteihin ja julisteeseen ja tuumailin Tampere-talon Tuhto ravintolassa, että mitä mulle just tapahtui..

Nälkä meille tuli pian uudestaan ja illallinen naposteltiin Pikkubistro Kattilassa. Sade lakkasi ja ruoka maistui. Pyhäjärven haukicevicheä, palsternakkakeittoa nokkoscremellä, paistettua nieriää kimchi-kaalilla ja bataatilla. Lopuksi vielä reissun lopettajaisiksi marjaisat pavlovat. Nieriä oli täydellinen annos, jossa maut kohtasivat kauniisti toisensa. Tyytyväisinä käppäilimme hotellille ja skoolasimme vielä onnistuneelle reissulle.

Kotiinlähdön aikaan kaikki olivat suht loppu, perhelarppi oli vienyt voimat kaikilta. Meidän täytyy pian palata Tampereelle! Kolmas päivä olisi tullut tarpeeseen ihan vain ison kaupungin fiilistelylle. Tampereella on hirmuisesti nähtävää, ensi kerralla uudet kujeet! SE O MORO.

 

Osan palveluista tarjosi Visit Tampere ja lisää linkkejä löytyy osoitteesta http://visittampere.fi 

 

1

Suomalainen Uhana Design on tahkonut jo vuosia mallistoja ulos ja tuonut teille ihanaa kudetta ja korua, jotta hehkuisitte vielä enemmän. Kesän kynnyksellä kuvailin heille fiiliskuvia Girl Gang -mallistosta.

Uhanalla on myös asennetta ja agendoja, joihin juuri tämä mallisto iski.

”Naiseus on supervoimaa.

Girl Gang -mallistomme juhlii naiseutta, jolle ei ole yhtä määritelmää. Siksi juhlimisen ohella tämä tyttöjengi kamppailee, jotta maailma voisi olla tasa-arvoisempi. Meidän mielestä jokaisella pitäisi olla mahdollisuus olla omanlaisensa voimanainen.

Arvostamme tasa-arvon eteen tehtyä työtä, mutta myös tiedostamme, että tehtävää on vielä. Päätimme ottaa haasteen vastaan, ja siitä syntyi Girl Gang -mallisto. Se on meidän oljenkorsi kohti tasa-arvoisempaa maailmaa. Jokaisen pitää voida toteuttaa naiseuttaan mitä ikinä se onkaan ja samalla kokea olevansa upea ja vahva. On voimaannuttavaa ja etuoikeutettua, että voimme työllämme tukea meille tärkeitä arvoja. Olemme ylpeitä siitä.

Säkin voit tulla meidän Girl Gangiin, vahvojen naisten jengiin. Näytetään, mihin kaikkeen upeaan me tällä tyttöenergialla pystytään!”

Tätä mallistoa löytyy WEECOSILTA tai kivijalkakaupoista. Ensi viikolla kuvataan tulevaa mallistoa meren äärellä, jännittää jo nyt millaisia ihanuuksia Uhana on taikonut syksyyn! Seuraamalla Insta storiesin puolella meikää (@kaisujouppi) ja Uhanaa (@uhanadesign), voipi ensi viikolla saada sneak peekin kuvauksista.

1