Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KAIPAAN TAKAISIN

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kaipaan takaisin Lissaboniin ja likkojen luokse. Kirjoitin jo kertaalleen Lissabonista, postaus löytyy rullaamalla alemmas.. Mutta palataan nyt vielä kerran tuohon rosoisen idylliseen, liki täydelliseen kaupunkiin, jonka kuulumisia kuulen onneksi jatkuvasti muutamaakin reittiä pitkin..

Mulla on sellainen kutiava tunne, että loppujen lopuksi Suomi ei riitä mulle. Olen valintani tehnyt ja olen valinnut oikein, nyt eletään täällä ja mennään lasten ehdoilla. Mutta jotenkin näen itseni irtautumasta tästä maasta jossain vaiheessa elämää. Oli se sitten intensiivinen puolivuotinen tai loppuelon juttu, niin viikon lomamatkat ei tule lopulta riittämään. Se saattaa olla valokuvausprojekti ja tutkimusmatka tuntemattomaan tai eläkepäivät Lissabonissa. Who knows, pääasia on se, että kutkutus tuntuu ja tiedän, että kymmenen vuoden päästä voin hyvin alkaa jo kaavailemaan reissua jos siltä tuntuu. Kymmenen vuotta tuntuu teistä ehkä pitkältä ajalta, mutta esikoiseni täyttää kohta kymmenen ja voin vain sanoa ”Ööö.. Mihin tämä aika meni?” Se itseasiassa tuntuu minusta melko lyhyeltä ajalta ja saa tajuamaan, että nyt pitää keskittyä täysillä muksuihin ja elämään muutenkin juuri tällä hetkellä.

Takaisin Lissaboniin. Nimenomaan, voisin mennä takaisin vaikka heti. Paljon jäi kokematta ja nautin matkassa juuri siitä, että sain hengailla vieraanvaraisten ja ihanien Saaran ja Leylan kanssa. Ystävät matkalla ovat parasta ja täten voisikin pohtia tosissaan erään ystävän kanssa yhteisen matkan toteuttamista, vihdoinkin! Aina puhutaan, koskaan ei lähdetä.

Äh, ajatus hyppii. Käsittelin niin monia asioita matkalla ja sen jälkeen pääni sisällä, että on vaikea poimia tähän tärkeimpiä juttuja. Parasta matkustamisessa onkin juuri se, että se avartaa mieltä, tuo perspektiiviä ja uusia näkökulmia. Haaveilen edelleen lojumismatkasta hiekkarannan ääreen, yksin. Vaikka se olisi pelottavaa ja ehkä ahdistavaakin, se olisi lopulta mieletön kokemus ja ennen kaikkea hiton rentouttavaa. Matkustaminen, ei vaan ole parempaa.

11
26.10.2015
FS 2015
2.11.2015
FS 2015

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *