Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KARKKIA!

DSCF4556 DSCF4574 DSCF4558 DSCF4568

Se on hyvää mutta se on pahasta. Cloetta muisti Leevin 9-vuotis synttäreitä sellaisella kasalla karkkia, että kuvittelin meidän elävän niillä koko vuoden. Yli puolet on kuitenkin tainneet kadota milloin minnekkin ja mietinkin kuinka paljon oikein syömme karkkia?

Liian vähän. Okei, lets go. Jotkut eivät anna karkkia ollenkaan lapsilleen, sokeri on pahasta. En ymmärrä tätä yhtään, karkki on niin hyvää, että elämä ilman karkkia tuntuu turhalta. Jos en olisi makeaan päin, enkä olisi koskaan maistanut karkkia, voisin toki olla aivan eri mieltä. Meillä karkkia kuluu lauantaisin, karkkipäivänä. Joskus haluaisin tehdä niin, että annan lapsien syödä karkkia ihan niin paljon kuin he jaksavat. Ihan vain osoittaakseni heille, että se ei kannata, huono olohan siinä tulee. Oksentaminen ei kuitenkaan ole hauskaa puuhaa lasten kanssa joten itsesuojeluvaistoni kehottaa lauantaisin pitämään taukoja, ojentamaan karkkipussit vasta ruoan jälkeen ja motkottamaan joka välissä, että ei kannata ahmia.

Meillä Leevi on selkeästi perso makealle ja nimenomaan kaikille villeille hullutuksille kuten limatikkarit, kirpeät köntsät, sokerikuorrutetut lakumatot.. Aapo tykkää makeasta mutta häneen uppoaa parhaiten mummin kuivakakut, donitsit ja vanha kunnon keksi. Pojat eivät saa juoda mehuja juurikaan viikolla, limu on isommalle juhlapäivien juttu. Täten en näe karkkipäivässä mitään pahaa, meillä sitä odotetaan mutta siitä ei jauheta. Perjantai-iltana Leevi saattaa mainita innoissaan että huomenna on karkkipäivä! Thats it.

Mutta juhlat. Jos lapsille ei anna karkkia koskaan, voi juhlissa olla hieman haastavaa pitää heidät erossa herkkupöydästä. Meillä taas karkki kuuluu juhlaan. Tämä perinne tulee lapsuudenkodistani, juhlissa on aina ollut paljon herkkuja ja kun olimme serkustemme kanssa pieniä, karkkikulho oli esillä kemuissa aina. Näin myös meillä. Tykkään kaksi kertaa vuodessa valikoida väriteemaan sopivat namit irtokarkkikulhoista ja jaotella ne erilaisiin kippoihin kotona. Lapset eivät juhlissa juurikaan välitä salaateista, kakuista tai piirakoista, he suuntaavat suoraan karkkikipolle. Ja tämä on ihan okei.

Cloetta tuo markkinoille koko ajan uusia karkkeja, hauskinta heidän uutuustoimituksissaan on se, että puolet paketista on purkkatuotteita. Balanassi säilyy, hampaat pysyy paikoillaan. Sehän tämän homman suurin miinuspuoli onkin, reiät. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kerran viikossa ja juhlapyhinä, tulevia reikiä ei tarvitse murehtia.

 

Oma karkkifilosofiani on se, että syön jos tekee mieli. Se on toimiva filosofia koska karkkipussini kestää viikon tai kaksi ja yleensä heitän loput koppurat roskiin kolmen viikon päästä pussin avauksesta. En kykene syömään mässyjä paljoa kerralla, niistä tulee huono olo. Saman reaktion huomaan Aapossa. Leevin kanssa taas aion ehdottomasti joku kerta testata ”syö niin paljon kuin jaksat” metodia. Ihan vaan huvikseen. Elämän pieniä iloja tuo sokerihumala ja sen jälkeinen oksennus.

11
13.5.2015
KESÄ PERUTTU
15.5.2015
GRACE and FRANKIE

Kommentit

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *