Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KÖÖKKI – peruspasta

Ollaan kokkailtu viime aikoina aika paljon tuttuja ruokia ja mikäli olemme kokeilleet jotain uutta, se ei ole ollut täydellistä – jotain on aina puuttunut tai jotain olemme mokanneet. Teimme muun muassa suurella vaivalla elokuussa kesäkeittoa jossa lopulta maito leikkasi ja koko soppa oli aivan kamalan näköistä, sekä makuista. Jaa niitä nyt täällä teille..

Sitten on päiviä, kun kumpaakaan ei kiinnosta ruoanlaitto, mutta jotain on syötävä. Kaapissa ei ole aineksia mihinkään tiettyyn ja se tekee ruoanlaitosta vielä haastavampaa. Usein kuitenkin kannattaa muistaa, että simppeli on parasta ja pienellä twistillä saattaa vähän kuin vahingossa luoda jotain mainiota.

Jostain syystä meillä on kaapissa useampi purkki tomaattimurskaa ja osassa alkaa päiväykset lähestyä (05-2020 on kohta, eikös?) Voisi sanoa, että siitä se ajatus sitten lähti, mutta en ollut kovin innoissani. Usein tomaattimurskaan tehty pasta on jotenkin vetistä, ainakin minä olen onnistunut tekemään tomaattipastasta mautonta useita kertoja. Päätin onnistua ja sovelsin BASTA! -kirjan reseptiä. Lautaselle tippui vaatimattoman näköinen, mutta makunystyröitä hivelevä pasta.

 

Kaisu onnistui kerrankin -pasta
––

Pistin pieneksi pari valkosipulin kynttä, yhden sipulin ja kuulotin ne oliiviöljyssä. 
Lisäsin pannulle purkin tomaattimurskaa, suolaa, pippuria, hunajaa ja sokeria. Ei mulla mitään määreitä ole, mutta sillai sopivasti. Hunajaa ehkä ½ ruokalusikkaa.
Raastoin joukkoon yhden sitruunan kuoren, halkaisin sitruunan ja puristin vielä toisen puolikkaan mehut mukaan.
Viimeisen silauksen teki iso ruokalusikallinen inkivääritahnaa.
Muhittelin pannulla, kunnes alkuvaiheessa kattilaan kiehumaan pistetty spaghetti oli kypsää ja yhdistin massat. Nostelin joukkoon myös hieman pastan keitinlientä!

 

Se on helppoa kun sen osaa, minä en osaa, mutta joskus onnistun. Ongelmani on vaativuus yhdistettynä taidottomuuteen. Lähes poikkeuksetta löydän ruoistani jotain vikaa. Viikonloppuna teimme lohta ja kuohukermassa haudutettua kyssäkaalia. Sekin olisi ollut varsin täydellistä, mutta osa kyssäkaalin paloista oli puisia ja pilasi nautinnon, kun joudun poistamaan tikkuista massaa suustani kuin kalanruotoja konsanaan. Ilmeisesti olisi pitänyt kuoria kyssäkaalin kuorta vielä enemmän pois. Mikäli en rakastaisi hyvää ruokaa, mikäli elämästä selviäisi ilman ruokaa, mikäli en olisi niin pihi syömään ulkona – olisin lopettanut kokkaamisen jo aikaa sitten. Onneksi on pakko, silloin toisinaan saattaa syntyä jotain hyvää. Seuraavalla kerralla kerron teille miten mun tortillat nousi nextille levelille.

 

4
29.9.2019
POHJOIS-NORJA – Autolla lasten ja koiran kanssa
Tunnelma oli erilainen kuin olin koskaan aiemmin kokenut. Raikas, pysähtynyt, henkeäsalpaavan kaunis. Tuntee olevansa...
5.10.2019
AJATUKSIA
Elä pienesti, älä herätä huomiota. Älä kannusta, äläkä helvetissä ainakaan kehu ketään.

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *