Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KUKA MÄ OLIN?

imageimage

Etsin kuvia kissastamme maaliskuulta, jolloin hän vielä oli luonamme. Törmäsin siellä valokuvatulvaan ála ex-poikaystävä. Yhteiskuvia, Rasmus-kuvia ja kuvia omasta naamasta.  En tunnistanut itseäni.

Aloin miettimään kuka olin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa. Täysin eri ihminen kuin nyt ja ennen Rasmuksen kohtaamista. Kirjoitin hänelle tekstarin jossa kerroin huumoristisesti tajunneeni hänen tuoneen minussa esille kaikki paskat puoleni. Tätä kelatessani enemmän, tajusin, että hän toi minusta esiin puolia joita ei ollut koskaan ennen ollutkaan minussa. Mistä se johtui? Miten voi välittää toisesta ja käyttäytyä typerästi? Miksi olin koko ajan surullinen ja ilkeä? Miksi työnsin häntä pois? Miljoona kysymystä..

Olin monissa asioissa vielä helmikuussa hemmetin ehdoton. Tunsin esimerkiksi, etten koskaan voisi muuttaa Helsinkiin. Puoli vuotta myöhemmin taistelen muuttoajatusta vastaan. Olisinko muuttanut mieleni jos olisin edelleen Rasmuksen kanssa? En varmastikaan koska en nähnyt meitä kuutta asumassa siellä, mutta itseni sinkkuna, kahden lapsen kanssa, kyllä.

Niin moni asia muuttaa ihmistä. Rasmus muutti mut joksikin muuksi, mutta siihen vaikutti varmasti myös viime vuonna kokemani suuri sydänsuru ja sitä kautta tullut suuri luottamuspula. Surkeiden sattumusten summa. On silti jokseenkin pelottavaa, että tuossa hetkessä on kokenut olevansa oma itsensä. Olen myös sitä mieltä, että Rasmuksen oma suru ja käytös vaikutti minun käytökseeni. Kun yrittää laittaa kaksi rikkinäistä ihmistä yhteen, siitä tulee joko mieletön voimakaksikko tai homma kaatuu, ennen kuin ehtii edes kunnolla alkaa.

Opin mielettömästi tuosta suhteesta. Tajusin itsestäni jotain mitä en ilman tuota suhdetta olisi tajunnut. Tuntuu välillä siltä kuin tuo suhde olisi tullut elämääni vain opetustarkoituksena. Siinä sukellettiin täysillä rakkauteen ja hukuttiin liki yhtä nopeasti. Siihen ei jääty kitumaan, jotta siitä ei tulisi tuskaa, opetus vei elämästäni vain puoli vuotta (no ja tämän jälkipuinnin). Huomasin jo kesäheilani kanssa, että oppimani asiat siirtyivät käytäntöön. Sekös oli hieno tunne. Sen vuoksi olen usein miettinyt antaisiko Rasmus minulle uuden mahdollisuuden, oltaisko me eheydytty suruistamme ja valmiita nyt toisillemme? Vai toisiko hän välittömästi esiin ne paskat puoleni? Emme ole juurikaan tekemisissä tänä päivänä. Rasmus on jatkanut elämäänsä ja minä en ole vielä valmis pelkäksi ystäväksi. Kenties jonain päivänä.

Vaikka suhteemme olisi ollut vain opetus meille molemmille, se tuli täydelliseen aikaan taipaleelleni ja valokuvien kautta päähäni tulvi monia ihania ja iloisia muistoja yhteiselostamme. Rasmus auttoi mua eteenpäin edellisestä suhteesta, tunsin oloni toisinaan rakastetuksi ja sain olla parisuhteessa pimeimpään vuodenaikaan. Se oli parasta terapiaa, vaikka lopulta minuun sattuikin taas.

Katson suhdettamme näin puoli vuotta eron jälkeen aika oudoin silmin. Näen itseni, syyt ja seuraukset. Hyväksyn eron, mutta juuri kuvia katsoessani tunsin ikävän ja haikeuden valtaavan minut. Ilmeisesti Rasmus ei ollut minulle se oikea, mutta yleisesti niitä hyviä parisuhdehetkiä tuli valtava ikävä. Joku voisi puolestani ilmaantua ja auttaa minut nyt Rasmuksesta eteenpäin. Olen valmis. Olen oppinut.

 

34
27.8.2015
MY BABY
5.9.2015
FS (klassikko) 2015

Kommentit

  • <3

    Ei muuta.

    28.8.2015
  • Satu
    REPLY

    Viisas oppii virheistä.
    Elämä kantaa ja kuolema korjaa.
    Rehellisyys maan perii.

    Edesmenneen isoäitini mielilauseita.
    Totta tänäkin päivänä.
    Kiitos Kaisu.

    ♡:lla Satu, vakilukijasi Oulusta

    29.8.2015
  • Christina
    REPLY

    Tässä mun näkökulma asiaan. Niin monta ukkoa ja mutkaa on nähty sen jälkeen kun erosin 5 vuotta sitten lasteni isästä. Pitkä ja aika ajoin kivinen tie, mutta en vaihtais sitä aikaa mihinkään muuhun. Oon oppinu ihan sikana ittestäni ja kasvanu ihmisenä enemmän kun koko elämäni aikana.
    Aika kultaa muistot. Jos toinen ärsyttää ja tuo sussa huonoja puolia esiin on se valitettavasti vaan väärä sulle, vaikka kuinka tykkäis toisesta. Parisuhteen pitää tuoda lisäarvoa ja hyviä juttuja sun elämään. Jos aika olisi ollut oikea ja hän olisi se ollut oikea, olisitte yhdessä. Ihmisen täytyy kulkea polkuaan niin pitkään kunnes tapaa sen joka on samassa elämäntilanteessa, jakaa sun arvot ja unelmat. Siinä matkalla tulee tavattua erillaisia skäfiä ja jokaisesta suhteesta on opittava jotain. Uskon että tyypit tuodaan eteemme syystä, jotta oppisimme jotain itsestämme. Sen kun tajuaa, auttaa se myös ymmärtämään miksi joudumme käymään lävitte kusisemmatkin paska suhteet/ihmiset joita eteemme heitetään.

    29.8.2015
  • Mä olen miettinyt, että ehkä se yhdessä vietetyn ajan kesto ei olekaan niin tärkeetä. Tärkeintä on, että opimme yhteisten kilsojen aikana jotakin. Yläfemmat sulle!

    31.8.2015
  • iituliina
    REPLY

    itketät. ♥

    1.9.2015

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *