Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KYMMENEN

Näyttökuva 2016-03-17 kello 18.07.56

 

Tiistaina 15.3.2016 esikoiseni täytti ensimmäistä kertaa elämässään pyöreitä ja siirtyi seuraavalle vuosikymmenelle.

Kymmenen vuotta on toisaalta kovin pitkä aika, toisaalta vuodet vierivät nykyään niin nopeasti ohitse, että vuosikymmen tuppaa pyyhältämään ohi huomaamatta! Täten lapseni tuntuu yhtä aikaa niin isolta, mutta kuitenkin niin pieneltä. Tulin tosin siihen tulokseen, että siltä se taitaa tuntua lopun ikänsä minun silmissäni. Leevi tulee aina olemaan minun lapseni, minun vauvani.

Tässä esi-murrosiän kynnyksellä ajatukseni hyppivät. Emme ole enää kaukana niistä hetkistä kun haistan röökin vaatteissa, kotiin ei tulla silloin kun pitää, ovia paiskotaan ja kirosanoja lentää enemmän kuin laki sallii. Huomaatteko, olen varautunut! En todellakaan kuvittele murrosiän olevan ruusuilla tanssimista, vaikka itse olinkin esimerkillinen teini. Eli siis niin nössö, etten uskaltanut uhmata vanhempiani. Toivon, että Leevi pysyy kaukana hankaluuksista ja laittomuuksista. Oli sitten kyseessä huumeet tai rikokset. Pelkään pahinta ja toivon parasta -mentaliteetilla kohti tulevaa!

Käsissäni on sellainen kultakimpale, että pelkään valtavasti sen menevän piloille. Yritän ohjata Leeviä elämään jossa ollaan suvaitsevaisia ja osataan selvittää asiat puhumalla. Jottei jouduta turvautumaan väkivaltaan tai huumeisiin, kun kukaan ei ymmärrä. Yritän antaa Leeville huomiota ja rakkautta, jotta niitä ei tarvitse hakea nyrkeillä.

Mikäli kultakimpaleeni ei mene piloille, hänestä tulee johtaja. Hänestä tulee muut huomioon ottava liideri, joka laittaa asiat tapahtumaan. Oli se sitten ison viran ihminen tai lähihoitaja. On yhtä aikaa mitä mielenkiintoisinta ja pelottavinta seurata lapsensa kasvua. Kun lapsi pääsee taapero-ajan ylitse, eletään hetki suvannossa ja siitä nautitaan täysin rinnoin murrosikään asti. Meidän kymmenvuotias toivoi lahjaksi vain Legoja, joten olemme vielä turvassa. Kun murrosikä koittaa, alkaa taas jännittäminen. Emme pohdi oppiiko lapsi kävelemään tai pyyhkimään pyllynsä, vaan mietimme joutuuko hän ongelmiin ja mikä hänestä tulee isona, vastaako hän perjantaina puhelimeen vai onko ”akku loppu”. Se matka on pitkä. Useilla se jatkuu reippaasti yli täysi-ikäisyyden.

Jännitän valtavasti mitä elämä tuo Leeville eteensä. Nyt hän on tasapainoinen, ihanan iloinen poika jonka suosikkiasioita Legojen lisäksi ovat liikunta, ystävät, kissa ja karkki.

 

17
13.3.2016
LET THERE BE LIGHT
18.3.2016
FS 2016

Kommentit

  • murphy
    REPLY

    Tunnistin paljon samaa, vaikka mun esikoinen täyttääkin vasta yhdeksän syksyllä. Mutta se että tulevaisuus jännittää hirmusti. Meillä on mun pojan kanssa niin erilaiset temperamentit, että pelkään murrosiän olevan järkyttävää sotaa. Viitteitä siitä on jo ilmassa, ”akku on toisinaan loppu”… Itsekin olin kiltti teinari, ihan liian kiltti, lapseni kohdalla en usko siitä olevan pelkoa. Hänellä on sellainen elämännälkä, että ongelmilta ei varmasti vältytä. Kunhan niistä vaan päästäisiin yli ja eteenpäin. Hui kamala tätä kasvamista, niin ihanaa ja pelottavaa yhtäaikaa.

    -murphy

    18.3.2016

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *