Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LEVÄLLÄÄN

_MG_1079 _MG_1092 _MG_1085 _MG_1095

Takana huikea polttariviikonloppu ja nyt on takki tyhjä.

Tänään aamulla olin ollut vuorokauden putkeen sitä mieltä, että sinkkuilu on mahtavaa. Voit tekstailla neljän jätkän kanssa yhtäaikaa, etkä ole tilivelvollinen kenellekkään. Saa olla se tyyppi joka kertoo kavereille kuinka lauantaiyönhoito (oltiin tästä kyseisen hahmon kanssa samaa mieltä, joten en loukkaa tässä ketään. :D ) repi korvikseni irti niin, että se hajosi. Ketään ei kiinnosta piereskelyni sohvalla, juhlimiseni, musiikkivalintani, se mitä laitan suuhuni. Saan mennä ja olla ihan miten haluan. Tässä on puolensa. Todellakin. Ja se on hyvä koska muuten sitä saattaisi sitoutua väärään ihmiseen vääristä syistä.

Oloni on kuitenkin ailahtelevainen, aaltoileva ja seuraavassa hetkessä päähän välähtää ajatus ”mä en varmaan koskaan löydä ketään joka veis jalat alta..” Erot, säädöt, vaihtuvat tuttavuudet puhelimessa, odotukset ja pettymykset nopealla sykkeellä pistävät pään sekaisin ja vievät voimat helposti. Saattaa olla todella hupsulla tuulella töissä ja kotona romahtaa sohvalle. Nyt on taas kevään aikana ollut joukossa aivan liian paljon päiviä jotka tuntuvat valuvan hukkaan. Tämä on sinällään outo ajatus sillä jos lepään kotona, en tee kotitöitä, en näe ketään, enkä edes bloggaa niin se on ohi valunut päivä. Jos taas lapset ovat kotona ja ilta menee läksyjen, ruoan, pyykinpesun ja puuronkeittojen lomassa olen muka kuluttanut päiväni oikein.. Aivoni käskevät toki tuntemaan tästä huonoa omaatuntoa ja täten se lepokin tuntuu menevän hukkaan. Koen, että minun pitäisi tehdä lapsivapailla kaikkea. Tavata ihmisiä, tehdä illatkin töitä, liikkua, kokkailla. Puuuh.

Toivoisin tämän menevän ohitse. Mutta se ei taida itekseen mennä. Se vaatii varmaan päätöksen tsempata. Pojat tuntuvat vaikuttavan koko elämääni vähän liikaakin. Välillä tuntuu, että mä odotan löytäväni seuraavan ja tsemppaavan sitten. Toisaalta taas luonnehtisin surevani vielä puolentoista vuoden tapahtumia. Ota tästä nyt yhtään mitään selkoa.

Jokatapauksessa toi yllä oleva ryijy oli Vimman projekti ja se makasi kaapissa pitkään keskeneräisenä. Kun mä sain kirppispuuskan helmikuussa, ryijy hyökkäsi jälleen esiin kaapista. Kun kävin läpi muita tavaroita, käskytin ystäväni Sannan tekemään ryijyn loppuun. Koska kesken mä en jätä vaikka mikä olis, mikäli se on vain minusta kiinni. Tai no jätän mä aika useinkin, aika monia asioita. Mutta keskitytään nyt näihin positiivisiin juttuihin. Olispa elämä joskus vielä vähän helpompaa. Tähän loppuun voimasana. Eli kirosana.

Toi ryijy piti muistaakseni huutokaupata, en varmaankaan jaksa. Pidän sen ite. Lälläslää.

11
23.4.2015
NUTISAL
4.5.2015
FS 2015

Kommentit

  • Aura
    REPLY

    Moi,

    tästä tekstistä tuli mieleen, että oletko nähnyt leffan Take this Waltz? Löytyy Netflixistä ja on mielestäni ihan tosi hyvä kaikille parisuhteiden ja suhteettomuuksien kanssa pyöriskeleville.

    Ps. Kannattaa antaa leffalle mahdollisuus, vaikka Michelle WIlliamsin hahmo tuntuu alussa ihan sietämättömältä.

    6.5.2015
      • Aura
        REPLY

        Mä ajattelin sen lopun erilailla. Sen päähenkilön tekemää valintaa ei mun mielestä kauheesti arvotettu: se saattoi olla parasta mitä se ikinä teki, tai saattoi olla olematta. Arki on kyllä arkea kenen kanssa vaan, ja aina tulee päiviä kun ei maistu. Mutta onhan sillä väliä, kenen kanssa arkensa jakaa ja millaiseksi elämä arkineen ja juhlineen muodostuu.

        18.5.2015
  • Satu
    REPLY

    Arki on tosiaan arkea, mutta on vissi ero, kenen/keiden kanssa sen viettää. Minun arkeni ainakin muuttui täysin, kun elämääni asettui mies ja vielä enemmän se muuttui, kun saimme lapsen ja myöhemmin kaksi lisää.
    Tällä hetkellä arki on työntäyteistä ja ehkä hektistäkin, ainakin ajoittain.
    Valehtelisin, jos sanoisin, etten päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä tämä elämä ja arki on saanut minutkin näyttämään kaikki raadollisimmatkin puoleni. Samoin välillä on tuntunut, että mitä ihmettä olen tuossa miehessä joskus nähnyt.
    Toisaalta asioista puhuminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen on saanut asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja ennen kaikkea antanut mahdollisuuden aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä.
    En usko, että yksikään suhde on ainaista autuutta ja onnea. Minusta elämään kuuluu ala- ja ylämäet, myös parisuhteeseen.
    Parasta tässä on toisen pyyteetön rakkaus, joka ilmenee lähes kaikessa. Kun maailma potkii päähän, tiedän, että mieheni tekee kaikkensa minun paremman huomisen vuoksi.
    Ja myös minulla on rakas, jonka puolesta olen valmis tekemään aika paljon. Tai tarkemmin ajateltuani, kaikkeni.
    Siitä olen pitänyt huolen, ettei toinen ihminen ole itsestäänselvyys. Teen arjessa sellaisia asioita, joista puolisoni pitää. Hellyyttä, intohimoa ja rakkautta on riittänyt pian 18 vuotta.
    Olen kiitollinen tästä suhteesta, ihan joka päivä.

    Toivottavasti sinäkin löydät omasi.

    Lämpimin ajatuksin, Satu

    6.5.2015

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *