Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

REPPUTYTTÖ

DSCF5141 DSCF5149 DSCF5162

 

Sandqvistin reppu on ollut things to buy -listalla jo melko pitkään. Melko pitkään lähinnä sen vuoksi, että en ole repputyttöjä.

Päätin olla. Niin helppoa se on.

Olen miettinyt paljon viime aikoina sitä, että miksi tykkään juuri tietynlaisista tuotteista, miksi sillä on väliä mitä on päällä, miltä koti näyttää, mitä lapset pukevat? Minkä takia tyylini himoaa laatua, simppeliyttä, kauneutta. Olen usein nauranut kun avatessani sisustuslehden tuotesivuston silmäni löytävät sieltä yhden tuotteen ja se on aina kallein. AINA. Välillä tuntuu siltä kuin päälläni leijuisi kirous joka saa minut ihastumaan aina kaikista kalleimpaan asiaan.

Tätä ei voi selittää, mieltymys on mieltymys ja saan siitä hirmu paljon. Kun availen astiakaappejani, kun astun kotiini, kun katselen lapsiani. Kun valitsin autoa, en pystynyt ostamaan Fordia koska sen mittaritaulussa oli sinistä, punaista ja vihreää. Pääni ei kestä. Se on kuin meteliä korvissa. Liikaa värejä, värejä jotka eivät sovi toisiinsa. Muotoja jotka ovat rumia, tuotteita jotka eivät kestä. Laatu, suunnittelu, toimivuus, kauneus. Jokin näiden yhdistelmässä tyydyttää minut.

Elämä olisi varmasti helpompaa jos pystyisi olla välittämättä, minä en pysty. Se ei ole edes harrastus tai pakkomielle. Se vaan on niin. Panostan pintaan, käytän aikaa siihen. Jos en tekisi niin, en olisi koskaan tyytyväinen.

Kotona, etenkin isälläni vallitsi ja vallitsee edelleen ajatus jossa ostetaan kun halvalla saa, mielummin sata halpaa kuin yksi hyvä. Ajattelen täysin päinvastaisesti. Pidän ajatuksesta jossa ostetaan jotain pysyvää. Jotain mitä mietitään pitkään, harkitaan, säästetään ja lopulta hankitaan. Pidän myös haaveilusta. Kun ei ole rahaa, vanhempani tuskailevat mietintöjäni joissa panostan kotimaisten suunnittelijoiden vaatteisiin tai uuteen sohvaan. Mutta isäni ostaa joka päivä jotain turhaa. Minä unelmoin, en ravaa kaupoissa ja kun hankin, olen pohtinut sitä pitkään ja säästänyt siihen ne rahat mitä isäni kuluttaa pitkin vuotta. Hyvin moni asia jää myös lopulta ostamatta.

Olen varma, että loppuiäksi hankkimani sohva, keittiönpöytä, nojatuolit ja matot tulevat vaihtumaan. Mutta kun niihin on laittanut vähän rahaa, panostanut laatuun, ne myös kestävät aikaa paremmin. Täten jälleenmyyntiarvo on isompi kuin hajoavalla romulla ja jos saat vanhan kaupaksi, voit panostaa taas uuteen loppuiän sohvaan.

Mulle nyt sattui aivot jotka pitävät tämmöisestä tyylistä ja tavarasta. Deal with it.

 

Tuo ihana reppu on noukittu samaisesta Petit St Louis puodista kuin Byredoni. Tralalalaa.

17
2.4.2015
RYIJY LATTIALLA
5.4.2015
FS 2015

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *