Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

UUPUMUS COMING THRU

image

 

Puhuttiin yhden yrittäjäystävän kanssa. Hän oli kesälomalla ja totesi, että oli pakko jäädä kun alkoi unohtelemaan kavereittensa nimiä. Mulla ei ole tätä mahdollisuutta. Se toki on mun valinta ja olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä mä selviän ilman lomia. Enhän kuitenkaan tee täyttä viikkoa töitä ympäri vuoden, vaan välillä on väljääkin. Silloin tietenkin ressataan töiden puutteesta.

Viime heinäkuu oli aivan kuollut joten kirjan viimeistelyksi tämä kuukausi tuntui sopivan oikein hyvin. Vaan tänä vuonna heinäkuu on ollutkin keikkoja täynnä, mikä on aivan loistavaa mutta nyt mä alan olla aika poikki. Uskallan myöntää sen koska olen aivan loppusuoralla kirjan kanssa.

Nyt mä katson netistä ravintolan olevan auki, kävelen ovelle ja ihmettelen kun se onkin kiinni. Sitten tajuan, että nythän on maanantai, eikä tiistai. Kirjoitan sähköposteihin mitä sattuu, koska ajattelen miljoonaa asiaa päällekkäin. Kun kirja oli viime viikolla melkein valmis, tulin välittömästi kipeäksi. Mutta toki vain vähän, että voin tehdä muita töitä. Yrittäjä kun ei sairasta. Tunnen järkyttävän paljon huonoa omaatuntoa siitä, että mulla on töitä, siitä ettei niitä kuitenkaan ole tarpeeksi. Kun vietän lasten kanssa Linnanmäki-päivän se kostautuu seuraavana päivänä kun työt ovat kasaantuneet.

Tunnen huonoa omaatuntoa myös siitä, että en pysty antamaan jokaista minuuttia kirjani tekemiselle tai tälle blogille. Juuri eilen sanoin ystävälleni, että voisin helposti olla kokopäiväinen bloggaaja, meinaa juttuideoita riittäisi, mutta mulla ei vaan riitä aika niiden toteuttamiseen.

Uupumus ei näy mussa väsymyksenä, vaan juurikin stressinä ja sen sivutuotteina. Mulla on niin monta asiaa nyt meneillään, että kaikki langat ei meinaa pysyä käsissä. Mikä on tällaiselle kaikkien asioiden handlaajalle melko raastavaa. Toki työt ja kirja vie paljon aikaa, mutta sitten tässä on samaan syssyyn työhuoneen muutto Kallioon joka vaikuttaa myös kotiini. Joudun tuoda paljon tavaraa vanhalta konttoriltani kotiini ja täten joudun järjestelemään täällä aika paljon uusiksi. Puhumattakaan kirjanpidoista, ystävistä, lapsista, miehistä, lupalapuista ja muista tapahtumista.

Silti kaikki etenee ja hommat hoituvat koska mä teen työni ja muut juoksevat asiat vaikka pää kainalossa.

Tarvitsisin henkilökohtaisen assarin hoitamaan kodissa tapahtuvat muutokset ja hoitamaan lapsia kun ne ovat lomalla ja minä en. Sitten tarvitsisin assarin joka hoitaa blogia puolestani. Että olis kätevää. Antais ohjeet ja ööö.. Eiku ei se toimis. Munhan pitäis kuitenkin suunnitella, kuvata ja kirjoittaa. Höhö. Olen erittäin onnellinen, että mulla on ollut koko kesän remmissä assari töitten kanssa. Me ollaan jo puoltoista kuukautta majailtu meidän olkkarissa, lasten lomien takia. Erittäin toimiva ratkaisu. Paitsi, että se lisäs uupumusta erittäin paljon. Nythän mä mietin klo 21 tohdinko sulkea koneen ja katsoa hetken telkkaria.. Kun olis näitä töitä tässä..

Suunnittelen lomaa syyskuulle. Haluan pois maasta ainakin viideksi päiväksi. Musta alkaa tuntumaan, että mun on pakko päästä pois. Äitini nuivaantui kun kerroin asiasta: minunhan pitäisi lomailla lasteni kanssa. Suivaannuin! Totta hemmetissä mä viettäisin oikein mieluusti kolme viikkoa etelässä lasteni kanssa! Koko kesän! Vaikka edes sen viisi päivää! Mutta ei mulla ole varaa yksin maksaa meitä kolmea rantalomalle! Jo pelkkä Linnanmäki-päivä syö viikon ruokatarpeet suokeli sentään! Mulla on tasan kaksi matkavaihtoehtoa syyskuulle ja ne ovat kaupungit joissa mulla on mahdollisuus majoittua ystävän luona. Täten lomailu Tampereella hotellissa tulisi kalliimmaksi ja nyt vaan on tunne, että se ei ole riittävän kaukana jotta pääsisin eroon hetkeksi tästä oravanpyörästä. Lasten kanssa lomailussa on myös heinäkuussa riskinsä. Töitä ei kuitenkaan ole niin paljon kuin muina kuukausina, joten jos keikka tulee, se on pakko ottaa vastaan, silloin ei voi olla mökkeilemässä Jämsässä. Moni myöskin sanoo, että lapsiloman jälkeen tarvitsee uuden loma itselleen. Koen reissamisen itsekin lasten kanssa, etenkin yksin, melko uuvuttavana. Se on harmillista, mutta jos vahdin uima-altaalla haukkana nelivuotiasta ettei se huku, niin en koe sen olevan rentouttavaa ja stressiä poistavaa toimintaa. Mielummin teen yksittäisiä pistoreissuja lasten kanssa ja vietän energistä arkea kuin maksan itseni kipeäksi viikon etelän reissusta ja palaan väsyneempänä takaisin. Toivon, että jonain päivänä voin viedä lapset etelään viikoksi joka vuosi. Kun olin parisuhteessa pystyin niin tekemäänkin!

Mä tienaan aika kivasti, mä kuitenkin maksan kaiken ja kalliin asunnon itse. Kuten sanoin, valintoja. Jos me muutettais puolet pienempään ja sivummalle, rahaa jäis kuussa enempi. Sitten tulis kuitenkin uusia stressin aiheita. Lapset olis kavereistaan kaukana ja niin edelleen.. Töitä on, mutta niitä sais aina olla enemmän. Koskaan ei tiedä milloin iskee väljä kausi ja pitää ollaa säästössä tuhansia euroja jotta selviää seuraavasta kuusta. Elämä olis rutkasti helpompaa jos olis rikas mies. Anyone?

Hassuinta tässä on se, että mä en vaihtais tätä työtä mihinkään. Mä teen vuorokauden ympäri töitä jotta mä voin seistä tulevan kirjani takana. Mä nautin tästä suunnattomasti. Rakastan yrittämistä (vaan en kohtuuttomia veroja)! Ihminen on kuitenkin rajallinen olento. Olo on hitusen kevyempi kun miettii aurinkoista Portugalia tai Espanjaa syyskuussa. Ensi viikolla alkaa Aapon päiväkoti ja sitten Leevin koulu. Elokuussa kirja on painossa, työt tasaantuvat. Voi olla etten raaski lähteä mihinkään syyskuussa ja tämä lievä uupumukseni laantuu taivaan tuuliin kun pääsee lötköttämään sohvalla pari iltaa. Ajatus pienestä lomasta kuitenkin lämmittää ja auttaa puskemaan nämä viimeiset tän kesän tiukat viikot.

Ihanaa heinäkuun vikaa viikkoa teille murut!

Ps. En jaksa oikolukea tätä. Menen maate mielummin.

31
21.7.2015
ILIZA – FREEZING HOT
29.7.2015
KOHTUKUOLEMAN KASVOT

Kommentoi!

Your email address will not be published. Required fields are marked *